Käväisin pari viikkoa sitten Saksan Bonnissa moikkaamassa ystävääni Erikaa. Lisäksi seuraamme liittyi pari päivää myöhemmin Mario Frankfurtista! Viiden päivän reissulla tuli popsittua jos jonkinmoista ruokaa ja litkittyä kurkusta alas useampi litra olutta. Kuvien perusteella voi todeta tämän tytön olleen todellisella ruokalomalla! Sellainen se kyllä olikin, sillä ei tainnut reissun aikana kertaakaan nälkä kurnia mahassa, sen verran tiheään tahtiin lappasin ruokaa naamaani. Mutta lomalla se on sallittua ;)
 |
| Erikan itse leipomia croissantteja, nam!
Söimme joka aamu todella tuhdin aamupalan, jonka avulla jaksoi reivata pitkälle päivään. Onko mitään ihanampaa kuin syödä kunnon aamupala hyvässä seurassa kiirehtimättä?
 
Tämä on jotain, mitä en ymmärrä. Saksassa ruokakaupoissa myydään valmiiksi keitettyjä kananmunia! Hyi yäk. Ei tuo nyt ihan totaalinen laiskuuden huipentuma ole, mutta ei paljoa puutu...
Mustikkapiirakkaa, cappuccinoa, cafe lattea sekä tuo jokin leivonnainen, jonka nimeä en millään muista. Sen muistan, että oli todella makea. Saksassa, tai lähestulkoon kaikkialla Manner-Euroopassa, vallitsee ihana kahvilakulttuuri. Erikoiskahvit eivät maksa yhtä maltaita kuin Suomessa, ja maistuvat niin hyvältä. Tummapaahteista kahvia ja sen mukana tulee aina jonkin pieni keksi, kuten kuvassa näkyy. Ihanaa!
Viimeinkin kohtasin pelkoni: maistoin nimittäin weißwurstia. Vietin kevään 2011 Saksassa vaihdossa, mutta kertaakaan en uskaltanut Erikan rakastamaa valkoista vasikanlihasta tehtyä weißwurstia maistaa. Mutta se olikin ihan hyvää! Weißwurst on siis miedonmakuinen, mm. persilijalla maustettu, makkara. Se kuuluu keittää kattilassa runsaassa vedessä ennen syömistä. Ei muuten näyttänyt kauhean hyvältä, kun kattilassa lillui monta valkoista makkaraa... Perinteisestä makkarasta poiketen weißwurstin liha on todella pehmeää, ja on huomioitava, että kuori jätetään kokonaan syömättä.
...Ja sitten sitä olutta... Weißwurst tuli huuhdeltua tällaisella alas.
  
Ja sitten vähän soppaa! Olimme eräänä iltana syömässä aasialaisessa ravintolassa, jonka erikoisuus olivat kaikenlaiset keitot. Oma kasviskeittoni jätti vähän kylmäksi, sillä mausteita oli omaan makuuni turhan vähän. Mutta kokemukseni oikein hauska!
Mitä olisikaan matka Bonniin ilman HARIBOA! Haribohan tulee sanoista Hans Riegel Bonn. Haribon myymälässä oli tajuton määrä erilaisia Haribo-karkkeja ja muita oheistuotteita. Olisi ollut mahdollisuus ostaa mm. pinkit Haribo-lakanat, mutta maltoin mieleni...
Ei pelkästään olutta, vaan myös viiniä. Mario toi Frankfurtista paikallista omanaviiniä, joka omasta mielestäni maistui hieman siideriltä.
...Ja taas aamupalaa...tällä kertaa pääroolissa olivat vohvelit ja hedelmäsalaatti.
Heh, siinä näyttäisi olevan brezelin kyljessä kiinni pari viipaletta ruisleipää. Erika ja Mario pitivät molemmat suomalaisesta, ah niin terveellisestä, ruisleivästä. Erika tosin teki eräänä päivänä jotain käsittämätöntä: hän laittoi oman ruisleipänsä päälle aprikoosihilloa! Seurasin tapahtumaa samaan aikaan sekä huvittunut että kauhistunut ilme naamallani. Erikan mielestä yhdistelmä toimi oikein hyvin, mutta jostain syystä epäilen tätä edelleen hieman... O tempora, o mores!
Jos se on italialaista, mä syön jäätelöä talvesta huolimatta! Tuossa annoksessa oli kolmea eri jäätelöä: suklaa, biscuit sekä jogurtti. Saksassa yksi jädepallo maksaa yleensä noin 0,80 €, joka tarkoittaa sitä, että budjetti antaa myöden useammalle kuin yhdelle jätskipallolle. Suomeen samat hinnat, kiitos!
Tässä Bonnin kuuluisuus eli Bönnsch! Mikäli oikein muistan, niin tuota erikoisen makuista olutta ei saa Saksasta mistään muualta. Bönnschiä ei myöskään myydä kaupoissa, mutta sitä voi ostaa kotiin tästä ainoasta Bönnschiä myyvästä kapakasta. Kyseessä on siis todella pieni olutpanimo.
Maku oli todella erikoinen. Vaalea, vehnäinen ja ehkä jopa hieman sitruunainen. Bönnschille ominainen on myös tuo pieni kareva lasi, josta luonnollisesti sai oikein mukavan otteen! :)
...Muisto Haribo- liikeestä, joka säilyy pitkään.
Ja tässä vihoviimeinen kuva, jonka Bonnin-reissultani otin. Kölnin lentokentällä ennen koneesen pääsyä oli ihan pakko ottaa viimeinen olut. Ei Bönnsch, vaan Kölsch! Kölsch taas on tunnettu tuosta pienestä ja kapeasta lasista. Täytyy myöntää, että yksi parhaista oluista, joita olen maistanut! Monen mielestä varmaankin hirveää litkua, mutta itse tykkäsin ja kovasti!
Tässä siis parhaat ruokakuvat reissulta. Summa summarum: oli aika makea reissu!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti