Kookoksinen vispipuuro

Täällä taas! 

Mulla on nyt pidempään ollut pieni kookosmania päällä. Kun olin käymässä Salon jokavuotisilla syysmarkkinoilla, ostin ison pussillisen puolukoita ja mietin heti, että niistä on tehtävä jotain missä on kookosta. Sitten mietin myös, että voisin vaihteeksi tehdä jotain tosi perinteistä, vaikka vispipuuroa. Siitä siis syntyi idea tähän kookoksiseen vispipuuroon! :)

Keitin puolukat ja mannasuurimot normaalisti vedessä. Pelkäsin, että puuro ei vispaannu kunnolla, jos keittämisvaiheessa käyttää veden sijaan kookosmaitoa. Voi olla, että kookos ei vaikuta hommaan mitenkään, mutta tässä keittiössä pelattiin varman päälle. 

Tässä ohje (pieni satsi puuroa):

7dl vettä

1dl mannasuurimoita

2dl puolukoita

0,75dl sokeria

1tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

pieni purkki (165ml) kookosmaitoa 

Kuumenna vesi kiehuvaksi teräskattilassa. Sekoita kulhossa keskenään puolukat ja mannasuurimot. Kaada puolukka-mannaseos kiehuvaan veteen koko ajan sekoittaen. Näin pidät huolen siitä, etteivät mannasuurimot mene klimpeiksi. Jos niin käy, vispipuuroa ei voi enää pelastaa. 

Anna puuron kiehua kevyesti kattilassa noin. 10min ja sekoittele kattilaa aina silloin tällöin. 

Jäähdytä puuro nostamalla se kylmään vesihauteeseen. Laita tässä kohtaan kookosmaitotölkki pakastimeen. Kookosmaidon kuuluu olla ennen puuroon sekoittamista koostumukseltaan kuin jäätelöä, ei läpijäätynyttä.

Kun puuro on kunnolla jäähtynyt (n. 45min), vatkaa puuro kuohkeaksi sähkövatkaimella. Ota kookosmaito pakkasesta ja kaavi lusikalla kovettunutta kookosmaitoa puuron sekaan nokareittain. Vatkaa tasaiseksi, kunnes koko tölkin sisältö on tasaisesti sekoittunut puuroon. 

Viilennä puuroa vielä lisää jääkaapissa. Tarjoile jälkkärinä maidon kanssa. Nam!

lilla kitchen kiittää ja kuittaa!

Ps. Lisäsin vähemmän sokeria, koska kookosmaito hieman makeuttaa puuroa. 

Vaihtelua kahvihetkiin

Jaa jottai kaffet vai?

Tällä kertaa ei. Tällä kertaa teetä!

Kävimme ystäväni E:n kanssa testaamassa Salutorgetin Afternoon tea -konseptin. Afternoon tea on tarkoitettu kahdelle jaettavaksi, jonka aikana luonnollisesti juodaan teetä ja syödään englantilaisia pikkusyötäviä. Olin pitkän aikaa halunnut käydä tsekkaamassa paikan, ja vihdoin se onnistui. :)

Afternoon tea on tarjolla arkisin klo 14-18 välillä, juuri sopivasti työpäivän jälkeen. Muutenkin töiden jälkeen on kiva päästä napostelemaan jotain, eikä aina vain sännätä kotiin vääntämään ruokaa. Mainittakoon vielä, että Salutorgetissa tunnelma oli hyvin rauhallinen ja kiireetön. Se oli loistava valinta viettää aikaa ystävän kanssa, jota näkee harvoin.

Vasemmalla Afternoon tea -menu ja oikealla teevaihtoehdot.

Teen kanssa tarjottavat naposteltavat olivat hyviä ja varsinkin niiden kanssa tarjoiltavat hillot ja kreemit. Kolmikerroksisen tarjoiluvadin suolaisista syötävistä lempparini oli voileipä, jonka sisällä oli savustettua kalkkunaa ja piparjuurta. Makeista taas suosikikseni nousi, yllätys yllätys, äkkimakea tummasuklainen konvehti. 

Skonsseja ja hedelmäkakkua.

Erilaisista teevaihtoehdoista valitsimme valkoisen teen. Valkoinen dynastia -tee sisältää silkkisiä valkoisen teen lehtiä ja hopeisia nuppuja. Me valitsimme tämän teen siksi, että se kuulosti niin kivalta. Valkoinen dynastia on konseptin suosituin tee, lienevätkö muutkin valinneet sen mahtipontisen kuvauksensa perusteella? ;)

Kaverin kanssa teetä lipitellessä ja herkkuja syödessä aikaa vierähti reippaat pari tuntia. Voin lämpimästi suositella tätä rauhallista miljöötä kenelle tahansa, joka haluaa arkeensa hieman luksusta ja hyvän treffipaikan kaverin kanssa. :)

lilla kitchen kiittää ja kuittaa!

Nina Lincolnin jäädytetty suklaajuustokakku

Viime viikonloppuna tuli leivottua supersyntistä suklaajuustokakkua. Kyseessä oli Nina Lincolnin jäädytetty suklaajuustokakku, jonka bongasin Soppa 365:n sivuilta. 

Ilmeisesti tämä juustokakku on rantautunut Suomeen 1980-luvun lopulla. Suomalainen Nina Lincoln asui (asuu ehkä edelleenkin) Sveitsissä ja antoi tämän ohjeen au pairilleen, joka vei ohjeen mukanaan Suomeen. Kakun alkuperämaa on hämärän peitossa, mutta tämän Olivialehden postauksen mukaan kakun ohjeen Nina Linconille antoi eräs englantilaisnainen. 

Oli tämä suklaajuustokakku mistä tahansa kotoisin, se on upea. Samettinen, syntinen ja hyvin suklainen. Sen ulkonäkökin oli sen verran houkutteleva, että lievästi pähkinöille allergisenkin vieraan oli pakko saada kakusta pieni siivu. Toivottavasti oli kaiken sen arvoista! :)

Tässä juustokakussa ei käytetä lainkaan liivatetta, koska idea nimenomaan on jäädyttää kakku. Se otetaan hyvissä ajoin ennen tarjoilua (n. 30-45min) esille, jolloin se on juuri ja juuri sulanut. En sanoisi, että kakku on vaikea tehdä, mutta tarkkana saa tietenkin olla. Kakun tekoa varten on hyvä omistaa sähkövatkaimen lisäksi yleiskone tai monitoimikone. Minä käytin kakkua tehdessäni kolmea eri sähkölaitetta eli hyvä varustus keittiössä helpottaa tämän kakun tekemistä. Samoin riittävä määrä kippoja ja kuppeja. 

Tuplasin ainesosat kakkua tehdessä, koska irtopohjavuokani oli halkaisijaltaan n. 24cm. En halunnut, että kakusta jää liian matala. Jos käyttää siis pienempää vuokaa, niin alkuperäisen ohjeen mukaan kannattaa tehdä.

Mutta sen enempää jaarittelematta, tässä ohje:

KAKKUPOHJA:
2pkt Semperin gluteenittomia kaurakeksejä
n. 70g voita

TÄYTE:
400g tummaa suklaata
400g maustamatonta tuorejuustoa
3,6dl sokeria
2tl vaniliinisokeria
4 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
5dl kuohuokermaa
(200g rouhittua pekaanipähkinää)

Murenna keksit monitoimikoneessa. Sulata voi mikrossa tai kattilassa ja lisää keksimurun sekaan. Laita irtopohjavuoan pohjalle voipaperi, ja kumoa sen jälkeen voi-keksiseos pohjan päälle. 

Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. kaada valkuaiset ja 1,6dl sokeria yleiskoneeseen ja vatkaa se kovaksi vaahdoksi. Ihan marenkimaista seoksesta ei tarvitse tulla, mutta kuitenkin erittäin kovaa. Jätä keltuaiset sivuun odottamaan.

Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita erillisessä kulhossa sähkövatkaimella tuorejuusto ja loput sokerista eli 2dl sekä vaniliinisokeri. Lisää joukkoon keltuaiset ja sekoita hyvin. Sekoita erissä joukkoon sulatettu suklaa ja halutessasi myös pekaanipähkinärouhe. Lisää joukkoon kananmunan valkuaisista ja sokerista sekoitettu massa. Lopuksi vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja lisää sekin seokseen. 

Kaada seos keksipohjan päälle. Peitä kakku kannella (jos sellainen löytyy) tai leivinpaperilla. Anna kakun olla pakkasessa yön yli, ja ota esille noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele kakku suklaarouheella, sulatetulla suklaalla, syötävillä kukilla...tai vaikka mustikanvarvuilla! 

Ja kuten varmaan huomasitte, tein kakusta gluteenittoman. ;)

Suosittelen tämän juustokakun leipomista ehdottomasti kaikille suklaan ystäville ja tuhtien kakkujen rakastajille! 


lilla kitchen kiittää ja kuittaa!

THE Aprikoosihillo

En tiedä olenko maininnut tästä jo kerran tai kaksikin, mutta sanonpa nyt jälleen: aprikoosi on mun suosikkihedelmä. Kaikki, mikä on tehny aprikoosista, on hyvää... ja erityisen hyvää on tämä tekemäni aprikoosihillo.

Tämä hillo käy hyvin niin vohveleiden, köyhien ritareiden, lättyjen kuin juustojenkin kanssa. Myös sellaisenaan ja Digestive-keksin päällä. Kaikki on kokeiltu!

Aprikoosihilloa ostaessa kannattaa markettien aprikoosit unohtaa, ja käydä ostamassa ne torilta. Hilloon käytettävien aprikoosien on oltava tuoreita ja niissä ei saa ollu kolhuja. 

Ja sitten huomio hillopurkeista! Käytäthän ehdottomasti puhtaita lasipurkkeja. Ne kannattaa pestä h**vetin kuumassa vedessä ja sen jälkeen ne voi vielä heittää 125-asteiseen uuniin kuivumaan ja puhdistumaan lisää. Muoviosat pitää jättää uunin ulkopuolelle. Tarkemmat ohjeet hillopurkkeihin liittyen löytyvät esim. täältä. 

Tein alkukesästä vanhemmilleni raparperihilloa, jossa twistinä oli earl grey -teetä ja inkivääriä. Halusin tähän aprikoosihilloon samaa fiilistä ja erilaista vivahdetta. Jos jotkut mausteet tuntuvat mielestäsi turhilta, niin jätä ne surutta pois. Tulee siitä hillosta muutenkin hyvää.

Tässä ohje (0,75l):

700-800g aprikooseja

pieni pala inkivääriä

1 appelsiinin kuori

0,5dl appelsiinimehua

0,5dl sitruunamehua

2tl vaniljasokeria

5dl hillosokeria

(Lisäksi hilloon voi laittaa keittämisen ajaksi kanelitangon, jos haluaa.)

Tee näin: 

Puhdista hillopurkit huolellisesti, ja laita 125-asteiseen uuniin odottamaan.

Huuhdo aprikoosit, halkaise ja poista kivet. Kannattaa pilkkoa hedelmät pieniksi, jos haluaa mahdollisimman "sileää" hilloa. Kuori inkiväärinpala ja silppua pieneksi.

Pese appelsiini huolellisesti ja raasta kuori. Itse annoin raasteen jäädä reilun kokoiseksi, sillä rakastan kaiken maailman sattumia. 

Mittaa ainekset kattilaan, ja keitä seosta hiljalleen noin 15 minuuttia. Tämän jälkeen anna hillon hieman jäähtyä ja "ravistele" (huom. älä sekoita) kattilaa välillä.

Ota hillopurkit uunista vasta kun hillo on jäähtynyt tarpeeksi, ja kaada hillo suoraan kuumiin purkkeihin. Muista täyttää piri pintaan. Säilytä viileässä.

Kas näin! Näin nykypäivän hintatasolla itse tehty hillo ei ole mitään ihan halpaa, varsinkaan kun ei voi noita aprikooseja käydä metsästä poimimassa. Mutta kuten muussakin ruoassa, myös itse tehdyn hillon kohdalla voit varmasti tietää makujen olevan aitoja, eikä mitään E-koodi -schaibaa. Kyllä sitten joulupöydässä juustoja maistellessa viimeistään hymyilyttää ja tulee tokaistua, että "Vitsit, ku tein hyvää hilloo!"

Ellei aiemminkin. ;)

lilla kitchen kiittää ja kuittaa!

Raikas mangojuustokakku pääsiäiseksi

Niin se Iloinen Esteri taas lähestyy! Miten musta tuntuu, että joulu oli vasta ihan äsken ja nyt jo tämä toinen suklaajuhla alkaa alkaa lähestyä - suklaakonvehdit vain vaihtuvat suklaamuniin. 

Mikäli ajatuskin Fazerin Mignoneista saa suupielesi vääntymään alaspäin, olisi tässä toimiva vaihtoehto pääsiäiskakuksi. Wicked sweet kitchenin blogista bongattu mangojuustokakku sopii pääsiäisen pyhiin loistavasti niin värinsä kuin raikkautensakin puolesta. Älä pelkää, kyllä tästä kakusta sitä makeuttakin löytyy, siitä pitää huolen kondensoitu maito. 

Tätä mangojuustokakkua paistetaan kolmessa eri osassa: se voi joistakin tuntua vähän monimutkaiselta, mutta kärsivällisyys palkitaan. Kakku on parasta tehdä hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Itse tein kakun edeltävänä iltana ja laitoin sen koristelemattomana odottamaan jääkaappiin seuraavaa päivää. Koristelussa käytettyjen vadelmien löytäminen tuoreina on näin maaliskuussa aika vaikeaa, joten kannattaa huolehtia että pakastetut marjat ovat varmasti suomalaisia. 

Tässä siis ohje:

POHJA:

170g kaurakeksejä

70g voita

TUOREJUUSTOTÄYTE:

100g maustamatonta tuorejuustoa

2/3 dl sokeria

1 kananmuna

ripaus suolaa

MANGOTÄYTE:

1prk makeutettua kondensoitua maitoa

1dl mangopilttiä tai -sosetta

1,5 rkl sitruunamehua

4 kananmunaan keltuaista

ripaus suolaa

TARJOILUUN:

tuoreita tai pakastettuja vadelmia

5 passionhedelmää

Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen. Murskaa tehosekoittimessa keksit ja sulata voi mikrossa. Kaada sulanut voi tasaisena nauhana keksimurskan päälle. Tämän jälkeen voitele piirakkavuoka, ja kaada keksiseos vuokaan. Painele seos tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista keksipohjaa uunin keskiosassa noin 10min. Anna pohjan tämän jälkeen jäähtyä ennen kuin lisäät tuorejuustotäytteen.

Kun kakkupohja on jäähtynyt sopivasti vatkaa keskenään tuorejuusto ja sokeri keskenään. Kun seos on notkistunut kunnolla, lisää kananmuna sekä ripaus suolaa ja vatkaa tasaiseksi. Kaada täyte jäähtyneen kakkupohjan päälle ja paista uunin keskitasolla n. 12-15min. Varo, ettet ylipaista täytettä. (Mikäli uunisi on erittäin tehokas, suosittelen laittamaan ajastimen 10 minuutin kohdalle ja tarkkailemaan sen jälkeen, tarvitseeko täytettä paistaa vielä lisää.)

Otettuasi täyte numero ykkösen uunista, madalla uunin lämpötila 160-asteiseksi. Sekoita keskenään kulhossa tasaiseksi massaksi kondensoitu maito, mangopiltti, sitruunamehu, keltuaiset ja suola. Kaada lopuksi tuorejuustotäytteen päälle ja paista uunin keskitasossa n. 18-20min. Muista jälleen kerran uunisi teho. Täyte on valmista, kun se on juuri ja juuri hyytynyt. 

Nosta hieman jäähtynyt juustokakku jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi tai anna sen maustua siellä yön yli. Hieman ennen tarjoilua halkaise passionhedelmät ja kaavi niistä täytteet kakun päälle tai erilliseen kippoon ja ota vadelmat pakkasesta lämpimään. 

Arabian vanhat asiat ovat pienistä lommoista huolimatta kauniita. 

Pitihän nyt kukistakin ottaa pari kuvaa.

lilla kitchen kiittää ja kuittaa!

Tapas is everything

Visca Barça eli hurraa Barcelona!

Nämä hurraahuudot eivät ole tarkoitettu jalkapallojoukkueelle, vaan Barcelonan kulttuurille ja erityisesti ruoalle.

Sain siis viettää mahtavan viikon Katalonian pääkaupungissa, ja tässä postauksessa on muutamia otoksia erilaisista makuelämyksistä. Täytyy näin heti alkuun myöntää, että olin ensimmäistä kertaa Barcelonassa, kuten koko Espanjassa! En ole koskaan käynyt edes Kanariansaarilla saati Madridissa. Uskon, että itseni kaltaiselle ihmiselle Barcelona oli kyllä tuo paras vaihtoehto - ja tulee varmaan jatkossakin olemaan. ;)

Viikko vierähti kahden vaihtarikaverini, meksikolaisen H:n ja amerikkalais-saksalaisen E:n sekä tämän amerikkalaisen poikaystävän A:n kanssa. Kaikki kolme muuta asuvat eri puolilla Saksaa, ja minä ainoana täällä koto-Suomessa. Loman aikana sain onnekseni vain rentoutua matkanjohtajaa H:ta seuraten, sillä hän tiesi muutamat kokeilemisen arvoiset ravintolat Barcelonassa asuvien meksikolaisystävien kautta. 


Chivuo's: slow street food and craft beer  

Chivuo's löytyi itse asiassa vähän kuin sattumalta. Olimme juuri käyneet Park Güellissa ja sieltä päästyämme H etsi Foursquaren kautta hyvät arvosanat saanutta pientä ruokapaikkaa. Chivuo's sai hyväksyntämme, ja niinpä suuntasimme sinne. Ratkaisevaa paikan valinnan kohdalla varmastikin oli se, että sieltä sai pienpanimoiden oluita. 

Vasemmalla Chivuo'sin yksinkertainen ja toimiva menu.

Kaksi Edge Brewingin pale alea ja La Piratan stout. 

Oluen lipittelyn lisäksi tuli siis myös syötyä: Tässä meikäläisen el cerdo eli bulled pork -hampurilainen, jossa oli lisäksi coleslaw:ta. Tämän annoksen turvin jaksoi taas painella pitkin kaupunkia ennen seuraavaa ateriaa!

Laskua maksaessamme yritimme antaa tarjoilijalle tippiä, mutta tämä ei näköjään ollut tottunut sellaisia saamaan. Vaihtorahaa saadessamme yritimme kohteliaasti selittää, että pieni osa olisi myös hänelle, ja lopulta hän "suostui lahjontaamme". Hupaisaa, sillä olimme kuvitelleet tippikulttuurin olevan tuttua kaikkialla Barcassa. 


Bo de B Barcelona

Bo de B:n löytäminen oli täysi sattuma. Kävelimme lounasaikaan tämän pienen ravintolan ohi ja kiinnitimme huomiota kadulle saakka kaartuvaan jonoon. Päättelimme siitä, että paikka on hyvä ja olihan sitä muutenkin jo vähän nälkä. 

Hei please, tällaisia rafloja myös Suomeen! Tässä oli mesta, joka päihittää Subwayt 100-0 niin hinnoillaan kuin laadullaankin. Sämpylät olivat reilun kokoisia ja tuoreita, ja paikasta sai myös salaattia. Tuoreudesta kertoi myös se, että esimerkiksi liha ja kana olivat omissa marinadeissaan ja kypsennettiin jokaiselle asiakkaille erikseen. Tämä suomineito valitsi erilaisista täytteistä, ylläripylläri, savustettua lohta. 

Oh, happy day.

Sweet dreams 
...are made of ice cream and churros? 

Tässä hieman kuvia reissun suloisuuksista. E olisi voinut syödä jäätelö varmaan aamusta iltaan. No, myönnetään että olihan se aivan ihanaa. Jätsikin hinnat olivat yllättävän korkealla, mutta toisaalta - Suomessa vastaavanlaiset gelatot olisivat varmasti maksaneet vielä enemmän. Meidän töttöröissä ei perus vaniljaa näkynyt, vaan mm. kookosta, mangoa, pistaasia ja M&M's-makuja! 

Churrot (katalooniksi xurro) ovat erittäin suosittuja Espanjassa ja niitä pistellään poskeen esimerkiksi aamupalalla (apua, en halua näitä omaan aamupalapöytääni tai päiväni normaalipainoisena ovat luetut!). Yhtenä aamupäivänä näitä tulikin itse asiassa kokeiltua. Xurros i xocolata on yksinkertaisesti uppopaistettu pitkä leivonnainen, joka vielä uppopaiston jälkeen leivitetään sokerilla ja koko komeus kruunataan upottamalla leivonnainen paksuun suklaakastikkeeseen. Hyvää sielulle, pahaa reisille!

La Esquinita de Blai 

Tapasimme H:n meksikolaisia ystäviä pariinkin otteeseen Barcelonassa. Ensimmäisellä kerralla meidät johdatettiin jonnekin päin Barcelonaa, joka tuntui olevan hirveän kaukana omasta asuinalueestamme (El Born), mutta olikin loppujen lopuksi ihan inhimillisen matkan päässä. 

La Esquinitaan saapuessamme olin niin nälkäinen, että olisin voinut syödä hevosen. Onneksi ravintolassa oli meneillään tapas-ilta: tiski notkui erilaisia tapaksia, jotka pääsääntöisesti olivat kaikki euron per kappale. Jotkut tapat olivat hintavampia, 1,80 euroa per kappale. Nälkäisenä mimminä vetelin tapaksia naamariini eniten porukassa eli "hurjat" 10 tapasta! Itse en pitänyt määrää kovin suurena siihen nähden, että olin ollut liikkeessa koko päivän ja edellisestä suupalasta oli kulunut melkein kahdeksan tuntia. Suomalaiset muutenkin syövät kerralla paljon. Päästyäni yli meksikolaisten vitsailusta jaksoin taas hymyillä ja jatkoimme bisselle.

Oikealla oli rapeksi uppopaistettu tapa, jonka sisällä oli kasviksia. Vasemmalla munakoisoa, lohta ja juustoa.

Nämä kaksi edessä olivat yhdet suosikki tapaksistani: lihaa, munakoisoa ja Mustapekka-tyylistä tuorejuustoa.

Paistetun munan kyljessä pari palaa tulista chorizoa.

Vasemmalla munakoisotapa, oikealla sardiineja, jotka eivät päässeet suosiooni.

Tässä tapassa oli rouhittuja pähkinöitä ja moussemaista lihatahnaa, joka oli uskomattoman hyvää!

Paprikaa ja leivitetty jättikatkarapu. 

Valitsin tuon takimmaisen tapan siksi, että se näytti mustamakkaralta. Koostumus olikin ihan toinen, taisi olla maksaa. No, ihan hyvin upposi silti!

Lopuksi vielä kuva E:n crème brûleestä ja makeasta vermutista.

Moritz Barcelona

Kun tapakset oli syöty ja maksettu, suuntasimme suht lähellä sijaitsevaan Moritz-ravintolaan, jonka alakerrassa oli myös panimo. 

Valitsimme koko porukalle ravintolan omaa olutta, muistaakseni itse Moritzia ja Moritz Epidoria. Edellä mainittu olut oli suhteellisen perinteistä valeaa olutta, joskin aika makeaa verrattuna suomalaisiin karhuihin ja karjaloihin. Moritz Epidor oli tummempi ja maultaan paahdetumpi. Näitä oluita oli myös mahdollisuus sekoittaa keskenään. Oluet kaadettiin litran pulloihin ja niistä sitten kaadettiin kaikille juomaa pienempiin laseihin. 

Ja tällaiset näkymäthän olivat siis alakerrassa vessaan mennessä. Ei huono!

Katalonialainen illallinen 

Tapasimme H:n ystäväpariskunnan C&E:n toistamiseen parin päivän kuluttua heidän kotonaan. Tällä kertaa menu sisälsi kaikenlaista pientä purtavaa katalonialaiseen tyyliin. Alkupalaksi oli hunajamelonia ilmakuivatun kinkun kanssa sekä gazpachoa. Sen jälkeen pöytään alkoikin virrata loputon määrä ruokaa: lisää ilmakuivattua kinkkua, chorizoa, juustoa, guacamolea, marinoitua mustekalaa, sardiineja, jotain outoja madon näköisiä äyriäisiä, jotka maistuivat spagetilta sekä oliiveja, espanjalaista munakasta...unohtamatta katalonialaista cavaa eli kuohuviiniä!

Lisäksi yhdeltä lautaselta löytyi sitä mystistä lihatahnaa, johon olin tutustunut La Esquinita de Blaissa. En tiedä miten porsaanlihasta tehty mössö oli saatu aikaan, mutta hyvää se oli jälleen kerran! 

Ja mitä olisikaan illallinen ilman pientä meksikolaista twistiä? Ruokapöydästä löytyi myös H:n kotikaupungissa Guadalajarassa (tai ainakin Jaliscon osavaltiossa) valmistettua tulista salsaa. Sitä dippailtiin hunajamelonin kanssa ja possunlihasta tehtyihin sipseihin...ihan melkein minkä makupalan tahansa kanssa! Salsa oli tulista, muttei kuitenkaan mitään tappavaa. Silti meksikolaisilla oli hauskaa tutkia minun ja jenkkien ilmeitä salsaa maistellesamme. Aika pian kaikkien posket alkoivat punottaa :D

Illallinen oli kaiken kaikkiaan mahtava. Keskustelimme paljon meksikolaisesta sekä katalonialaisesta ruoasta ja ruokakulttuurista. Tajusin, että en tunne omaa ruokakulttuuriani yhtään niin perin pohjin kuin pöydässä istuneet latinot. Totta kai mulle ovat tuttuja karjalanpaistit, limput, savulohet ja mustikkapiirakat, mutta esimerkiksi oman synnyinalueen ruokaperinteet ja -reseptit ovat aika hakusessa. Tiedän mitä eroa on makilla ja nigirillä, osaan tehdä gazpachoa ja tiedän mitä amerikkalaiset syövät Kiitospäivänä. Mutta mites toi Varsinais-Suomalainen ruokakulttuuri? Hmm... en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin saaristolaisleipää ja lohta eri tavoin valmistettuna. Wow, mitä ruokakulttuurin tuntemusta! Tähän pitänee siis tulla muutos. ;)


La Taqueria

Ja sitten sitä autenttista meksikolaista! Tämä paikka oli yksi C:n meille suosittelemista ravintoloista, joten arvatenkin se oli tarpeeksi meksikolainen paikka! Ravintolaa vastapäätä sijaitsi myös ruokakauppa, josta H itse asiassa ostikin meksikolaista olutta illaksi.

Mutta takaisin itse ravintolaan. Alkupalaksi söimme, yllätys yllätys, nachoja guacamolen ja papuhässäkän kanssa ja pääruoaksi olikin sitten tietty tacoja!

Vasemmalla mun meksilaisvivahteinen mojito ja oikealla E:n margarita.

Tacothan ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista ruokaa. Maissista tai vehnästä valmistettu pieni lätty, paistettua lihaa, hieman korianteria ja sitruunanmehua päälle. That's it ja eikun taco suuhun! Se on varmaan texmex-tyylistä tunkea isoon tortillaan lihaa, salsaa, guacamolea, juustoa, jalapenoja ja salaattia, jolloin käsitys tacosta häviää. Ensimmäiset autenttiset meksikolaiset tacot muutama vuosi sitten hämmästyttivät minua siksi todella paljon. Molemmat valmistustavat ovat kyllä hyviä!


La Paradeta: seafood self-service restaurant

Reissun viimeinen illallinen ei todellakaan ollut se vähäisin! En vähättele muita makunautintoja yhtään, mutta tämä paikka vain oli kokemuksena erilainen. 

Ensinnäkin, ravintola on auki vain lounas- ja illallisaikaan. Illallisen aikaan ravintola aukeaa taas klo 20. Saavuimme paikalle juuri ennen La Paradetan aukeamista ja ravintolan edessä oli tuolloin jo monen metrin jono. Ja voin kertoa, että se jono oli vielä silloinkin, kun ravintolasta lähdimme. 

Pahoittelut kuvanaadusta, kännykkäkuva.

La Paradetan idea on hauska: Ravintolassa ei ole pöytiin tarjoilua, vaan jokainen asiakas valitsee ruokansa paikalle saapuessaan suoraan kalatiskiltä. Voisi luulla, että keskiverto suomalaiselle kalatiski on tuttu juttu, mutta tällä tiskillä ei näkynyt lohta, ei siikaa, kuhaa, silakkaa tai haukea. Sen sijaan tiskillä oli erilaisia simpukoita, ostereita, merikrottia, tonnikalaa, rapuja ja paria muutamaa fisua, joiden nimiä en koskaan oppinut. 

Saapuessasi ravintolaan ja tiskille valitset juuri niin paljon erilaista merenelävää syötäväksesi kuin haluat. Ensikertalaisen kannattaa varoa, sillä silmät syövät enemmän kuin vatsa vetää. Valitsimme kaikille yhteisesti tarjolle mustekalarenkaita. Minä, A ja H jaoimme keskenämme kaksi isoa tonnikalapihviä, lisäksi valitsin lautaselleni pari jättikatkarapua ja yhden osterin. En ollut tätä aiemmin maistanut ostereita, ja olinkin iloinen että kerrankin oli mahdollisuus valita edes se yksi.

Myös E otti ostereita, mutta valitsi yllätyksekseni merikrottia: iso kala näytti aivan uskomattoman kamalalta eikä tilannetta helpottanut se, että kalatiskin äijä suorastaan hakkasi sitä veitsellään saadakseen sitkeästä krotista sopivan kokoisen fileen irti. MUTTA! Maistettuani E:ltä hieman paistettua merikrottia, olin hämmästyä kalan uskomattoman hyvästä mausta. Kalahan itsessään on ruma kuin p*ska, mutta luoja miten hyvänmakuista! 

Toinen mutta-elämys tuli koettua, kun sain maistaa A:n partaveitsisimpukkaa (eng. razor clam kuulostaa omasta mielestäni helpommalta). Kalatiskillä kyseiset simpukat näyttivät omaan silmääni kaikkea muuta kuin herkullisilta, mutta totuus oli jälleen kerran toinen. Näköjään se iänikuinen lausahdus "kaikkea kannattaa ja pitää maistaa" ei ikinä kuole. 

Kaikki merenelävät ostereita lukuunotamatta paistettiin ja tarjoiltiin salaatin sekä yrttisen valkosipulikastikkeen kanssa. Merenelävien oma ominaismaku jäi hyvin esille, mikä oli erilaisia kala- ja äyriäslajeja maistellessa tärkeää tällaiselle keltanokalle.

"Give me five!"

Siinä niitä on - ah, niin kauniita partaveitsisimpukoita!

Keskellä näkyy iso harmaaselkäinen merikrotti, kalaruokien ruma ankanpoikanen :D

Taskurapuja

Sitruunaa ja pari tippaa tabascoa osterin kanssa - toimii!

Vasemmalla partaveitsisimpukkaa, katkista ja merkrottia. Oikealla reilut tonnikalapihvit.

Kypsennettyä partaveitsisimpukkaa yrttiöljyssä.

Noin! En ihmettele, että tämän postauksen alulle saaminen vei pitkän aikaa, sillä olihan tässä varmaan koko blogihistoriani pisin postaus. Joitakin kuvia jäi vieläpä laittamatta, mutta halusin parhaani mukaan laittaa esille kaikki hyvät ruokakuvat. Tällä reissulla pitkästä aikaa sain paljon uusia makukokemuksia - toiset ilman ennekkoluuloja ja toiset ennakkoluulojen kanssa, mutta kaikista uusista kokemuksista selvisin ja yleisesti kaikista myös tykkäsin. En osaa espanjaa, ja arvelen tämän helpottaneen erilaisten ruokien syömisessä: jos et tiedä mitä syöt, et voi pelätä sitä. Esimerkiksi La Paradetassa "merikrotti" ei sanonut minulle mitään espanjaksi eikä kyllä englanniksikaan. Oli vain luotettava E:n sanoihin siitä, että kala on kypsennettynä todella maukasta ja maistaa.

Barcelona on mahtava kaupunki. Arkkitehtuuri, kulttuuri, ostoskohteet ja erityisesti ruoka olivat sellaisia, jotka tarjosivat minulle paljon uusia kokemuksia. Paljon jäi vielä varmasti seuraavallekin kerralle. Mikäli olet lähdössä Barcelonaan lomalle, toivon, että näistä ravintoloista oli sulle paljon hyötyä. Mainitsemieni ravintoloiden netti- tai facebooksivuille pääsee niiden nimiä klikkaamalla.



lilla kitchen kiittää ja kuittaa!