Marokkolainen kikhernekeitto

Taas tuli tehtyä soppaa! 

Tällä kertaa tuli tehtyä marokkolaista kikhernekeittoa, jonka ohjeen löysin Elinan blogista. Tämä keitto muistuttaa paljon tyypillistä marokkolaista harira-keittoa, mutta ainesosia on tässä reseptissä hieman vähemmän. Riisuttu versio siis kyseessä. 

Tässä ohje (4 annosta):

2 porkkanaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1rkl öljyä

1tl juustokuminaa

1tl jauhettua korianteria

ripaus valkopippuria

1rkl tomaattipyrettä

1tlk kuorittuja tomatteja

0,5dl vettä

1 lihaliemikuutio

1 kuivattu chilipalko

1tl sokeria

1tlk kikherneitä

kuorallinen vihreitä papuja

puolikkaan sitruunan mehu

ripaus suolaa ja pippuria

Pilko kuoritut porkkanat sekä sipuli. Murskaa valkosipulinkynnet. Kuumennä öljy kattilassa ja lisää juustokumina, jauhettu korianteri ja valkopippuri. Sekoita mausteet tasaiseksi seokseksi öljyn kanssa puulastalla ja kuumenna niitä muutama sekunti. Lisää sipulit sekä tomaattipyre. ja kuullota. 

Lisää porkkanat sekä tomaatit liemineen. Itse ongin tomaatit tölkistä ja pilkoin ne ennen kattilaan laittoa, mutta ne voi pilkkoa myös kattilassa lastan avulla. 

Lisää porkkanoiden ja tomaattien yhteydessä vesi sekä kasvisliemikuutio. Lisää myös chilipalko makua tuomaan (myös chilitahna käy, jossei kuivattuja palkoja ole lähettyvillä). Keitä kunnes porkkanat ovat melkein kypsiä.

Huuhtele kikherneet ja lisää ne keittoon. Lisää samalla vihreät pavut ja sokeri. Anna keiton kiehua vielä muutaman minuutin ajan. 

Ota kattila pois liedeltä, lisää sitruunamehu sekä loput mausteet. Ongi chilipalko pois keitosta, ettet vain vahingossa syö sitä. Sekoita hyvin ja tarjoile. 

Olin aluksi hieman ennakkoluuloinen sitruunamehun suhteen, mutta se toimi keitossa erittäin hyvin! Olen nyt muutaman kerran käyttänyt jauhettua korianteria ruoassa tuoreen sijaan, ja täytyy kyllä sanoa, ettei siitä saa oikein mitään irti. Jos rakastat korianteria yhtä paljon kuin minä, osta tuoretta ja silppua sitä keittoon loppuvaiheessa about kourallinen. 

Muuten keitto oli oikein maittavaa ja tervetullut kasvispöperö syksyn pimeneviin iltoihin. :)

P.S. Keitto on myös erittäin nopea tehdä.

P.P.S. Meikä päätti hetken pohdinnan jälkeen ottaa osaa Docventuresin haasteeseen eli Lihattomaan lokakuuhun. Itse kun syön kasvispitoista ruokaa muutenkin aika paljon, niin kaipa mä kuukauden pärjään mm. ilman jauhelihaa. Ja kanaa. Ja tölkkitonnikalaa. Noita kahta jälkimmäistäkin mä aion vältellä! Kääk. Jos et ole vielä moisesta kuullutkaan, niin täältä lisää tietoa. 

Suihkulähteitä ja sunnuntaibrunssia

T-U-R-K-U, Turku Turkusein!

Niin, Turussa tuli taas pitkästä aikaa viikonloppu vietettyä. Viime kerralla meininki oli aika railakasta ja kosteaa (oli Ruisrock), mutta nyt tuli vietettyä siskon kanssa sellaista laatuaikaa, johon kuului syöminen, herkuttelu, teatteri, koirien kanssa lenkkeily ja taas herkuttelu.

Olen monta kertaa vieraillut ravintola Fontanassa (loistava brunssi btw), mutta lauantaina päädyttiin syömään koko perhe naapuriin eli di Treviin. Ravintola on ilmestynyt Turun katukuvaan jo aikoja sitten, mutta ei kai vielä ole liian myöhäistä siitä kirjoittaa :)

Jaoimme siskon kanssa alkuruoaksi tapaslankun, johon sai valita kolme tapasta: me valitsimme serranonkinkkua, parmesan-juustoa sekä paistettua chorizo-makkaraa. Ylläripylläri, oli tosi hyvää!

Äiti ja isukki valitsivat pääruoaksi molemmat kanavartaan. Kana oli seesaminsiemenissä pyöritelty ja maistui tosi hyvältä. 

Ylempänä kuvassa näkyvät mun lampaan kyljykset. Note to self: en enää tilaa lampaan kyljyksiä. Annos itsessään oli tosi hyvä ja lammaskin maistui hyvältä...niin, se osa, mikä siitä oli syötävää. Kyljyksethän ovat rasvaisia ja mä en yhtään tykkää niistä pläskipaloista! Kyljyksistä jäi siis suuri osa syömättä, ja se ei tietenkään johtunut kokista. Sisko koitti varoittaa mua, mutta otin riskin...

...Mut hei onneksi siskon luona odotti jälkkäri! Vedettiin koko kippo Benii ja Jerryy, namnam :)

Sunnuntaina olikin sitten Blankon brunssin vuoro. Oltiin tehty S:n kanssa mukava aamulenkki koirien kanssa, eikä oltu syöty mitään ennen sitä... Blankossa siis kelpasi lapata tavaraa lautaselle! Yllä olevassa kuvassa näkyy vähän lämpimiäkin ruokia, mutta yleensä satsaan ns. alkuruokiin ja jälkkäriin. Ne nyt vaan on parhaita.

Vasemmalla Blankon holitonta boolia ja oikealla mm. mauton viikunanpala.

Jälkkärilautanen vol. 1 nenän edessä.

Jälkkärilautanen vol. 2. Jätskii, tuulihattuja marjaisassa kermavaahdossa, hedelmiä ja vaahtokarkkeja.

Summa summarum: di Trevin sapuskat olivat tosi hyviä, vaikkeivat autenttista Välimeren alueen fiilistä mun kielelle tuoneetkaan. Mutta ihan tarpeeksi! Jätä lampaan kyljykset välistä, jos olet kiinnostunut syömään läskipaloja yhtä vähän kuin mä. 

Blankon brunssi oli muistaakseni 18€, ja on kyllä hintansa väärti. Vaasaankin tarvittaisiin tämän tyylisiä brunsseja lisää! 

Spaghetti Carbonara

Buon giorno!

Yhtenä päivänä talsin samaa matkaa kaverin kanssa kampukselta kotiin ja mietin, että mitä ihmettä oikein väsäisin iltaruoaksi. Joskus tulee tällaisia totaalisia lukkoja päähän, ettei muka keksi mitään hyvää ja nopeaa ruokaa ja tekisi mieli vain kävellä lähimpään kebabbilaan. 

Ja sitten mä tajusin, että mähän haluan tehä jotain pastaa. 

Tässä siis ohje spaghetti carbonaraan (4 annosta):

400g spagettia

1 paketti pekonia

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

2 kananmunaa

2dl ruokakermaa

1dl parmesanjuustoa

1/2tl mustapippuria

kuivattua persiljaa/basilikaa

Näin paljon on 400g spagettia. Ihan grammalleen muuten.

Laita pastavesi kuumenemaan. Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi. Silppua sipuli sekä valkosipulinkynnet.

Lisää pasta kiehuvaan veteen ja keitä kypsäksi. Pastan keittyessä paita pekoninpalat omassa rasvassaan pannulla ja lisää lopuksi sipulit. 

Sekoita keskenään kulhossa kerma, kananmunat sekä parmensaani. 

Valuta spagetit ja siirrä ne pannulle pekonin sekaan hyvin sekoittaen (tai sekoita ainekset yhteen kattilassa, koska tilaa tarvitaan).

Kaada pastan sekaan lopuksi muna-kermaseos ja nosta pannu heti levyltä. Mausta mustapippurilla ja koristele annos persiljalla ja/tai basilikalla.

Mainittakoon pari asiaa tästä pastaohjeesta: pekonia olisi voinut olla reippaasti enemmän. Ensi kerralla taidan keittää vähän vähemmän pastaa. 

Taannoisessa postauksessa mainitsin, että näin syksyn (ja arjen) astuessa esiin tulen myös kiinnittämään huomiota ruoan ravintoaineisiin sekä kustannukseen: pasta carbonaran kohdalla ainakin tuo jälkimmäinen toteutuu. Itse vieläpä pihistelin ostaessani tuoreen persiljan sijasta kuivattua. Annos ei siis vaadi suurta panosta kukkaron osalta saati ruoanlaittopanostuksessa, ja maistuu silti todella maukkaalta. 

Siispä "buon appetito!"

Syksyinen keikauskakku

Viimeksi leipoessani mustikkajuustokakun lupailin seuraavan makean leivonnaisen olevan tarte tatin... Joo-o, niin se olikin, mutta mokasin koko kakun. Maailman yksinkertaisimmalta tuntuva resepti olikin vain näennäisesti helppo. Koko homma meni jo siinä vaiheessa pieleen, kun piti heti alussa ruskistaa voita. Olisiko ohjeessa please voinut lukea, että ruskista hyvin kevyesti?! Meikäläisen voin ruskistaminen lähti vähän lapasesta, ja loppujen lopuksi koko torttu maistui kevyen palaneelta. Ei hyvä. En enää toiste aliarvioi ranskalaisen keittiön ihmeitä.

Tarte tatinhan on eräänlainen keikauskakku, joten tein sitten vähän helpomman version siitä. Tämä omenainen keikauskakku valmistuu tosi nopeasti, vaikkakin paistoaika on hieman pidempi. 

Tässä ohje: 

Omppupäälinen:

1dl fariinisokeria
0,5dl juoksevaa margariinia
3 omenaa
hyppysellinen kardemummaa

Taikina: 

1,5dl juoksevaa margriinia
2dl sokeria
2 kananmunaa
2,5dl vehnäjauhoja
1tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta

Tarjoile lisänä vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Leikkaa leivinpaperista sopivan kokoinen pala irtopohjavuoan pohjalle. 

Sekoita fariinisokeri, margariini ja kardemumma keskenään ja lisää seos irtopohjavuoan pohjalle. Kuori omenat ja viipaloi ne. Asettele viipaleet vuoan pohjalle. 

Valmista taikina. Vaahdota keskenään margariini sekä sokeri. Lisää tämän jälkeen kananmunat koko ajan sekoittaen. Sekoita omassa kulhossaan kuivat aineet keskenään ja lisää pienissä erissä taikinan joukkoon. 

Kaada taikina omenaviipaleiden päälle. Paista kakkua uunissa 170-asteessa noin 45min. 

Anna kakun jäähtyä hyvin paistamisen jälkeen ennen kuin kumoat kakun tarjoiluvadille. Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa. 

Floran "vaahtoutuva" vaniljakastike ei suostunut vaahtoutumaan...REKLAMAATIO!

Tää kakku maistuu muuten mainiolta seuraavanakin päivänä! 

Paluu arkeen

Helsinki on takanapäin. Kesä on takanapäin. Syksy ja arki siis edessäpäin. Omalta osaltani se tarkoittaa sitä, että ruokaan satsataan rahallisen fiksusti ja ravintoarvojen pitäisi olla kohdallaan - koko kesän kestäneen mässäilyn jälkeen linjat on saatava kuntoon siis vähän joka osa-alueella ;)

Tässä siis ohje kesäkurpitsa-kanakeitolle (4 annosta):

1 pieni kesäkurpitsa

1 purjo

1rkl rypsiöljyä

2tl currya

2tl korianterijauhetta

1tl kurkumaa

300-400g broilerin fileesuikaleita (itse käytin chili-hunaja-marinadissa olevia suikaleita)

1l vettä

2 kanaliemikuutiota

2dl kuviopastaa (täysjyvä)

1/2tl suolaa

puolikkaan limen mehu

Huuhdo kesäkurpitsa ja purjo huolellisesti. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi ja hienonna purjo. 

Kuumenna öljy ja mausteet kattilassa. Lisää ensin broilerinsuikaleet ja kypsennä. Tämän jälkeen lisää silputtu purjo ja kuullota hetken aikaa. 

Lisää kattilaan vesi sekä liemikuutiot ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää vettä tarvittaessa/oman maun mukaan. Keitä miedolla lämmöllä pastan keitto-ohjeen mukaan (n. 7min). Lisää lopuksi limemehu. 

Hmmm.... Täytyy myöntää, että kyllä tämä soppa aika kirkkaasti kalpenee Farangin pöperöiden rinnalla, joita kävin maistelemassa vähän aikaa sitten... Kuitenkin kattilallinen kanakeittoa maksoi yli 16 kertaa vähemmän kuin Farangin maistelumenu :D Keittiön kaapeista löytyivät valmiina tarvittavat mausteet, öljy sekä pasta, joten kaupasta ostettavien raaka-aineiden yhteissumma oli pyöreät 6€. Budjettiruokaa parhaimmilaan siis! 

P.S. Kippaa keiton päälle vähän raejuustoa, se sopii sekaan mainiosti.

Mustikkajuustokakku

Taas oli kakun aika. Kesä Helsingissä on nyt nimittäin vietetty, ja nyt oli aika leipoa jäähyväiskakku kavereille, joita en voi mukaani Vaasaan ottaa. 

Tämä mustikkajuustokakku on aika massiivinen. Siihen tulee mm. tuorejuustoa, rahkaa ja kermavaahtoa, ja jo yksinkertainen ohje tekee siitä komean korkean. Alkusyksyn suosikkini! :)

Tässä ohje:

Pohja:

100g voita
2dl ruisjauhoja
1dl kaurahiutaleita
1/2dl vehnäjauhoja
1/2dl sokeria
1tl leivinjauhetta
1kpl kananmuna

Täyte:

500g pakastemustikoita
1dl vettä
6kpl liivatelehtiä
4dl vispikermaa
400g tuorejuustoa
200g vaniljarahkaa
1dl sokeria
1/2dl sitruunamehua

Koristeeksi esim. pensasmustikoita ja sitruunamelissan lehtiä

Yllätys, yllätys...tämäkin resepti löytyy maku.fi:n sivuilta :)

Valmista ensin juustokakun pohja. Sulata voi mikrossa ja anna sen jäähtyä hieman. Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään. Sekoita lopuksi joukkoon sula rasva sekä kananmuna. Painele taikina ohueksi kerrokseksi isolle irtopohjavuoalle, jonka pohjassa on leivinpaperi. Taikinaa tulee taputella myös vuoan reunoille. 

Laita vuoka jääkaapiin noin. puoleksi tunneksi jähmettymään. Tämän jäljeen paista pohjaa 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 12-15min. Anna jäähtyä.

Mittaa mustikat ja vesi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja sen jälkeen keitä miedommalla lämmöllä ilman kantta noin 5min. Soseuta mustikat sauvasekoittimella tasaiseksi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Upota liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen noin 5min ajaksi. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita tuorejuusto, rahka sekä sokeri tasaiseksi seokseksi. Tämän jälkeen vatkaa joukkoon mustikkanektari. 

Kuumenna sitruunamehu esim. kahvikupissa mikrossa kiehuvaksi. Purista liivatteista ylimääräinen vesi, sekoita ne sitruunamehuun ja lisää ohuena nauhana juusto-mustikkaseokseen. Sekoita koko ajan liivatelientä lisäessäsi. Lisää lopuksi sekaan hyvin sekoittaen kermavaahto. 

Kaada täyte pohjan päälle, ja anna juustokakun tekeytyä jääkaapissa 5h (mielellään seuraavaan päivään). Koristele mustikkajuustokakku mustikoilla ja sitruunamelissan lehdillä. 

Vinkki: Itse laitoin myös kakun pohjalle ennen täytteen kaatamista mustikoita. Ennen kakun laittamista jääkaappiin upotin koristemustikat täytteen sekaan, jolloin ne siis hyytyivät kakkuun kiinni.

"Minäkin haluaisin...!"

Kuten aina juustokakkuja vääntäessä, oli tässäkin aika monta kippoa ja kuppia käytössä samaan aikaan, huh. Seuraava leivonainen saattaapi olla syksyyn sopiva tarte tatin, jonka luulisi olevan vähän yksinkertaisempi! :)