Tomaattinen jauhelihakeitto

Nyt voin ihan rehellisesti myöntää, että väänsin tämän tomaattisen jauhelihakeiton eilen pelkästää kotoa löytyvistä ainesosista. Ja se oli ihanaa! Olin ollut myöhään pänttäämässä tenttiin, jonka englanninkielisestä materiaalista lähes joka kolmas lause oli hepreaa. Tätä tyttöä väsytti siis aika lailla. Oli saatava jotain helppoa ja nopeaa. 

Kun on nälkä ja pieni väsymys päällänsä, niin kyllä vaan se jauhelihakeittokin maistuu autuaalta! 

Tässä keitossa avainasemassa ovat tomaattipyree, kuivattu basilika ja savupaprika. Jos ei savupaprikaa löydy maustehyllystä, niin ei sillä niin väliä. Eikä kai silläkään niin väliä, jos jääkaapissa ei ole noita punaisia linssejä. 

Tässä ohje:

400g vähärasvaista naudan jauhelihaa
1 iso sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
3rkl tomaattipyrettä
1l vettä
1-2 lihaliemikuutiota
2dl pätkittyä pastaa
1 1/2 tl paprikamaustetta
1/2 tl savupaprikamaustetta
1rkl basilikaa
hyppysellinen chiliä 
                        pippuria
                        sokeria
1prk Go green- punaisia linssejä
2 kourallista kirsikkatomaatteja pilkottuina

Paista jauheliha kattilassa. Lisää tämän jälkeen silputut sipulit sekä murskattu valkosipuli ja kypsennä muutaman minuutin ajan koko ajan sekoittaen.  

Lisää tomaattipyre, lihaliemikuutiot ja vesi. Lisää pasta, kun keitos kiehuu. Keitä muutaman minuutin ajan. 

Lisää noin 5min ennen pastan kypsymistä mausteet. Huuhtele linssit ja lisää nekin keiton sekaan sekä kirsikkatomaatit. Kypsennä miedolla lämmöllä kunnes pasta on kypsää. 

Voilá! Ei siinä sitten kai enempää nokka tuhissut. Ja hyvää oli! 

Perinteinen jauhelihakeitto ei ole mikään henkilökohtainen suosikkini, mutta tämä vähän mausteisempi versio toimii oikein hyvin! Kiireisen ja vähän väsyneen talvipäivän pelastus. :)

Best ever... tortilla night!

Hola hola! 

Kuten aiemmassa postauksessani mainitsinkin, tällä kertaa esittelen V:n kanssa tekemiäni tortilloja itse tehdyllä salsalla ja guacamolella. Viimeksi tuli tortilloja tehtyä siskon kanssa, ja silloinkin salsat ja guacamolet tuli tehtyä itse... Paluuta kaupan paskasalsaan ei ole! Täytyy myöntää, että epäluulojeni takia en ole ikinä edes kaupan avokadomömmöjä maistanut, eikä ihme. Esimerkiksi SantaMarian guacamole-dippikastikkeessa avokadoa on 1,5 % !!! Se on surullista, ja jos multa kysytään, myös asiakkaiden huijausta! Tuore tavara korvataan mm. vedellä, heraproteiinilla, tärkkelyksellä ja käsittämättömällä määrällä E-koodeja! Hyi, hyi.

Onneksi kyseisen tuoteperheen salsa ei ole ainesosiltaan samanlainen katastrofi, mutta itse tehtynä se on vain parempaa: raikkaampaa, mausteisempaa, kivempaa koostumukseltaan... parempaa.

Tässä ohje salsalle:

4 tomaattia

1 suippopaprika

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

puolikas punainen chili (enemmänkin saa laittaa, jos tykkää tulisemmasta)

öljyä paistamiseen

2rkl tomaattipyrettä

puolikas nippu korianteria

puolikkaan limen mehu

ripaus suolaa

                         mustapippuria

            sokeria

Huuhtele vihannekset juoksevan veden alla, ja kuori sipuli. Pilko tomaatit ja paprika, murskaa valkosipulinkynnet. Pilko chili hyvin pieneksi silpuksi. Kuumenna öljy pienessä kattilassa, ja lisää tomaatit, paprika sekä sipulit ja chili. Kuullota pari minuuttia. Lisää tomaattipyre ja mausteet ja keitä seos niin sanotusti kokoon. Tomaatin palat, paprika ja sipuli menevät nopeasti kasaan ja seoksesta tulee salsamaista. Lopuksi silppua saksilla sekaan korianteri, limemehu sekä mausteen ja ota kattila pois liedeltä. 

Vasemmalla valmistuva salsakastike ja oikealla kanapalojen paistamista. 

Tässä ohje guacamolelle:

3 avokadoa

2 tomaattia

1 pieni punasipuli

1 valkosipulin kynsi

puolikas punainen chili

puolikkaan limen mehu

puolikas nippu korianteria

ripaus suolaa ja mustapippuria

Halkaise avokadot ja poista siemenet. Koverra hedelmäliha kulhoon. Pilko pestyt tomaatit veitsellä pieniksi paloiksi. Silppua sipuli ja chili sekä murskaa valkosipuli. Lisää kaikki loput ainesosat kulhoon, ja sekoita seos käsin tai lastan/lusikan kanssa tasaiseksi. Käsin tulee yleensä parempi tulos. 

Homemade vs. SantaMaria: 100-0!

Että näin! Tortillat ovat nykyisin aika perussettiä suomalaisten keittiöissä, mutta kyllä niistäkin saa luksusta, kun tekee soossit itse! Ja koska salsa ja guacamole ovat itsessään jo todella mausteisia, ei niiden kanssa tarvita kuin valitsemasi liha, salaatinlehtiä ja ranskankermaa. Mä ja V paistettiin tortillojen kanssa jauhelihaa ja kanaa. Kumpaankaan ei käytetty tacomaustetta, vaan ihan vain suolaa, pippuria, chiliä ja paprikaa. Tacomauste olisi vain peittänyt salsan ja guacamolen raikkauden.

 

 

Jees, tällaista tällä kertaa! Huomenna onkin sopivasti ystävänpäivä, jolloin voi kokoontua syömään isolla kaveriporukalla, bestiksen tai mielitietyn kanssa ja tehdä tortilloja! Pari Coronaa limen kanssa kruunaa illallisen. ;) Hyvää ystävänpäivää!

Mun mustikkapiirakka

Voi vitsit! Toivottavasti kaikilla on ollut ihana viikonloppu, koska itse voin ainakin todeta niin! Vietin koko viikonlopun hyvän ystäväni kanssa, ja ohjelmaan kuului yleistä hengailua, leffoja...sekä tietty leipomista ja ruoanlaittoa! Jo perjantaina tein tämän helpon ja nopean mustikkapiirakan, jota sitten syötiin iltapalaksi, aamupalaksi ja välipalaksi...kunnes se jo seuraavaan iltaan mennessä oli pois popsittu. Eilen tuli myös tehtyä tortilloja kotitekoisella salsalla ja guacamolella, mutta jospa nyt esittelisin ensin postauksen tästä tekemästäni piirakasta. :)

Mustikkapiirakka:

Pohja:

100g huoneenlämpöistä voita 

1dl sokeria

1 kananmuna

2,5dl vehnäjauhoja

0,5dl vehnäleiseitä

1tl leivinjauhetta

Täyte:

2,5dl pakastemustikoita

2tl perunajauhoja

1prk kermaviiliä

1 kananmuna

0,5dl sokeria

1tl vaniljasokeria

Tarjoiluun vaniljakastiketta tai -jäätelöä.

 

Laita uuni lämpenemään 200-asteeseen. Valmista pohja. Vaahdota huoneenlämpöinen voi, ja sokeri. Lisää kananmuna ja valmiiksi yhteen sekoitetut kuivat aineet. 

Levitä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla taikinaan reikiä. 

Valmista täyte. Sekoita pakastemustikoiden kanssa perunajauhot ja levitä marjat sen jälkeen taikinan päälle. Yhdistä täytteen muut aineet ja kaada marjojen päälle. Paista uunin alatasolla noin 25-30min.

Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa ja keitä kylkeen vaikka kaffeplöröt. 

P.S. Sydänvuoka toimii hyvin vaikka Ystävänpäivänä ;) 

Täydellinen aloitus helmikuulle

BRUNSSI KOTONA! Oi kyllä, onko mitään ihanempaa... Sain viime viikonloppuna vieraakseni vanhan ystäväni S:n, ja meidän lauantaimme sekä helmikuumme alkoi aika maistuvissa merkeissä. Ensin kevyt kävelylenkki ja sitten eikun ruoanlaittoon!

Kuvista voi helposti päätellä, että kasasimme brunssiannoksemme aika perusaineksista: paistettua pekonia ja kananmunia, banaaneja, omenia, mehua yms... simppeliä settiä! Mutta toisaalta, kun itse tekee, niin ei sitä jaksakaan samanlaisia höttöjä vääntää kuin ravintolassa... Tai mä ja S ei ainakaan jaksettu! :)

Pekoni on mulle aika uusi tuttavuus. Olen hyväksynyt sen elämääni vasta ihan parin viime vuoden aikana, ja syön sitä aika harvoin. Ehdottoman tärkeää pekonissa on, että se on rapeaa! Siksi paistankin pekoniviipaleet kuumalla pannulla omassa rasvassaan, ja jotta rapeuden voisi maksimoida, levitän valmiit pekoninviipaleet vielä talouspaperin päälle ennen tarjoilua. 

Kuvassa vasemmalla näkyjä jogurtti on maailman ihaninta sitruunajogurttia... Plus se on vieläpä luomua!

Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin yksinkertainen, mutta maukas kesäkurpitsa-sipulipaistos. Kahdelle saa hyvän annoksen viipaloimalla puolikkaan kesäkurpitsan ja yhden kokonaisen sipulin. kesäkurpitsa ja sipuli paistetaan öljyssä ja maustetaan suolalla sekä pippurilla. Itse lisäsin ihan hyppysellisen vielä savupaprikaa antamaan omaa säväystään ruokaan. 

Paistettujen ruokien kanssa kannattaa olla hedelmiä ja vihanneksi tasapainoa tuomassa. :)

Viimeisenä vuorossa olivatkin sitten jälkkärit! S ja minä emme oikein jaksaneet panostaa brunssin makeaan osuuteen, ja päädyimme helppoihin vaihtoehtoihin: Domino-keksit marketin hyllyltä ja itse tekemäni suklaakuppikakut pakkasesta (jotka otin jo edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan). 

Suosittelen kaikille lämpimästi kotibrunssia: meininki on takuuvarmasti rentoa. Tietysti ruokien värkkääminen aiheuttaa oman vaivansa, mutta hyvin suunnittelemalla ja rennolla otteella se on täysin kivutonta. Eikä tarvitse tuntea viereisessä pöydässä istuvien suomenruotsalaisrouvien lievästi säälivää katsetta niskassaan, kun kaverisi kanssa vedätte ruokaa antaamuksella ähkyyn saakka!