Täydellinen aloitus helmikuulle

BRUNSSI KOTONA! Oi kyllä, onko mitään ihanempaa... Sain viime viikonloppuna vieraakseni vanhan ystäväni S:n, ja meidän lauantaimme sekä helmikuumme alkoi aika maistuvissa merkeissä. Ensin kevyt kävelylenkki ja sitten eikun ruoanlaittoon!

Kuvista voi helposti päätellä, että kasasimme brunssiannoksemme aika perusaineksista: paistettua pekonia ja kananmunia, banaaneja, omenia, mehua yms... simppeliä settiä! Mutta toisaalta, kun itse tekee, niin ei sitä jaksakaan samanlaisia höttöjä vääntää kuin ravintolassa... Tai mä ja S ei ainakaan jaksettu! :)

Pekoni on mulle aika uusi tuttavuus. Olen hyväksynyt sen elämääni vasta ihan parin viime vuoden aikana, ja syön sitä aika harvoin. Ehdottoman tärkeää pekonissa on, että se on rapeaa! Siksi paistankin pekoniviipaleet kuumalla pannulla omassa rasvassaan, ja jotta rapeuden voisi maksimoida, levitän valmiit pekoninviipaleet vielä talouspaperin päälle ennen tarjoilua. 

Kuvassa vasemmalla näkyjä jogurtti on maailman ihaninta sitruunajogurttia... Plus se on vieläpä luomua!

Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin yksinkertainen, mutta maukas kesäkurpitsa-sipulipaistos. Kahdelle saa hyvän annoksen viipaloimalla puolikkaan kesäkurpitsan ja yhden kokonaisen sipulin. kesäkurpitsa ja sipuli paistetaan öljyssä ja maustetaan suolalla sekä pippurilla. Itse lisäsin ihan hyppysellisen vielä savupaprikaa antamaan omaa säväystään ruokaan. 

Paistettujen ruokien kanssa kannattaa olla hedelmiä ja vihanneksi tasapainoa tuomassa. :)

Viimeisenä vuorossa olivatkin sitten jälkkärit! S ja minä emme oikein jaksaneet panostaa brunssin makeaan osuuteen, ja päädyimme helppoihin vaihtoehtoihin: Domino-keksit marketin hyllyltä ja itse tekemäni suklaakuppikakut pakkasesta (jotka otin jo edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan). 

Suosittelen kaikille lämpimästi kotibrunssia: meininki on takuuvarmasti rentoa. Tietysti ruokien värkkääminen aiheuttaa oman vaivansa, mutta hyvin suunnittelemalla ja rennolla otteella se on täysin kivutonta. Eikä tarvitse tuntea viereisessä pöydässä istuvien suomenruotsalaisrouvien lievästi säälivää katsetta niskassaan, kun kaverisi kanssa vedätte ruokaa antaamuksella ähkyyn saakka!

Suihkulähteitä ja sunnuntaibrunssia

T-U-R-K-U, Turku Turkusein!

Niin, Turussa tuli taas pitkästä aikaa viikonloppu vietettyä. Viime kerralla meininki oli aika railakasta ja kosteaa (oli Ruisrock), mutta nyt tuli vietettyä siskon kanssa sellaista laatuaikaa, johon kuului syöminen, herkuttelu, teatteri, koirien kanssa lenkkeily ja taas herkuttelu.

Olen monta kertaa vieraillut ravintola Fontanassa (loistava brunssi btw), mutta lauantaina päädyttiin syömään koko perhe naapuriin eli di Treviin. Ravintola on ilmestynyt Turun katukuvaan jo aikoja sitten, mutta ei kai vielä ole liian myöhäistä siitä kirjoittaa :)

Jaoimme siskon kanssa alkuruoaksi tapaslankun, johon sai valita kolme tapasta: me valitsimme serranonkinkkua, parmesan-juustoa sekä paistettua chorizo-makkaraa. Ylläripylläri, oli tosi hyvää!

Äiti ja isukki valitsivat pääruoaksi molemmat kanavartaan. Kana oli seesaminsiemenissä pyöritelty ja maistui tosi hyvältä. 

Ylempänä kuvassa näkyvät mun lampaan kyljykset. Note to self: en enää tilaa lampaan kyljyksiä. Annos itsessään oli tosi hyvä ja lammaskin maistui hyvältä...niin, se osa, mikä siitä oli syötävää. Kyljyksethän ovat rasvaisia ja mä en yhtään tykkää niistä pläskipaloista! Kyljyksistä jäi siis suuri osa syömättä, ja se ei tietenkään johtunut kokista. Sisko koitti varoittaa mua, mutta otin riskin...

...Mut hei onneksi siskon luona odotti jälkkäri! Vedettiin koko kippo Benii ja Jerryy, namnam :)

Sunnuntaina olikin sitten Blankon brunssin vuoro. Oltiin tehty S:n kanssa mukava aamulenkki koirien kanssa, eikä oltu syöty mitään ennen sitä... Blankossa siis kelpasi lapata tavaraa lautaselle! Yllä olevassa kuvassa näkyy vähän lämpimiäkin ruokia, mutta yleensä satsaan ns. alkuruokiin ja jälkkäriin. Ne nyt vaan on parhaita.

Vasemmalla Blankon holitonta boolia ja oikealla mm. mauton viikunanpala.

Jälkkärilautanen vol. 1 nenän edessä.

Jälkkärilautanen vol. 2. Jätskii, tuulihattuja marjaisassa kermavaahdossa, hedelmiä ja vaahtokarkkeja.

Summa summarum: di Trevin sapuskat olivat tosi hyviä, vaikkeivat autenttista Välimeren alueen fiilistä mun kielelle tuoneetkaan. Mutta ihan tarpeeksi! Jätä lampaan kyljykset välistä, jos olet kiinnostunut syömään läskipaloja yhtä vähän kuin mä. 

Blankon brunssi oli muistaakseni 18€, ja on kyllä hintansa väärti. Vaasaankin tarvittaisiin tämän tyylisiä brunsseja lisää!