Nyt polttaa!

Nyt menee meikäläisen sörsselit pääsiäisreseptien päälle, mutta menköön! 

Tein vähän aikaa sitten niin hyvää chili con carnea, etten malta olla postaamatta sitä tänne nyt! Tämä resepti tosin on aika sovellettu, koska keskustan Citymarketista ei löytynyt tuoreena kuin vihreää chiliä, joka on siis aika mietoa. Noh, siitäkin pettymyksestä selvittiin, kun laitoin vähän mielikuvitusta kehiin ja sekoittelin keskenään useampaa chiliä :)

Tässä satsissa on käytettynä 800g naudan paistia, joten annoksesta riittää isommallekin porukalle tai pahan päivän varalle pakkaseen. Ohjeen voi totta kai puolittaakin.

Chili con carne:

öljyä paistamiseen
800 g naudanpaistia suikaleina
1 iso sipuli
4 kpl valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
4 kpl vihreää tuoretta chiliä
2 pkt paseerattua tomaattia
n. 1 dl vettä
2 kpl lihaliemikuutiota
muutama kuivattu punainen chili (Pirkka)
1 rkl timjamia
1 tl sokeria
1 prk kidney-papuja
tummaa kastikesuurustetta (Maizena)
(suolaa, jos tuntuu siltä)

Jos ei tunnu tarpeeksi tuliselta, niin voi lisätä chilimausteta oman maun mukaan. Mä taisin lisätä sitä vielä aika reippaasti...

Ota lihat huoneenlämpöön odottamaan ennen paistamista, n. 20min riittää. Kuori ja hienonna sipulit, viipaloi paprika ja hienonna tuore chili. Muista poistaa siemenet.

Kuumenna tilkka öljyä isossa paistokasarissa, ja paista lihat kolmessa erässä. Lisää joukkoon sipulit, paprika sekä tuore chilisilppu ja kuullota. 

Lisää paseerattu tomaatti, vesi, lihaliemikuutiot sekä kuivatut punaiset chilit. Kuumenna nopeasti kiehuvaksi, ja sen jälkeen pienennä lämpöä. Anna chili con carnen hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 45min. Hauduttamisen aikana lisää loput mausteet. Tarkista onko maku tarpeeksi pikantti: jos ei, lisää chilimaustetta (tai jos satut omistamaan chilimurskaa).

Lopuksi kaada sekaan huuhdellut kidney-pavut ja kiehauta. Ripottele päälle suuruste, sekoita hyvin ja keitä vielä pari minuuttia. Jos pelkäät pureksivasi punaiset chilit annoksesi mukana, nouki ne ennen tarjoilua pois. 

Tarjoa keitetyn riisin kanssa. Ja kylkeen vaikka lasi hyvää punaviiniä :)

Lisää voi, sokeri ja suklaa...

Nyt pannaan suut makiaks!

Kolme kaveriani järjestivät synttärikekkerit viikonloppuna, ja paikalle sai tuoda kaikkea erilaista purtavaa nyyttärimeiningillä. Mä päätin leipoa suklaisia juustopiiraita. Reseptin pongasin jo viime kesänä Maku.fi-sivuilta, ja oli siis niin hyvää, että päätin tehdä sitä nyt toistamiseen. Tosin itse vaihdoin alkuperäisessä ohjeessa olleen pohjaan tulevan fariinisokerin tummaan muscovado-sokeriin.

Tasan sata! Jee, hyvä minä!

Not so pretty...

...Very pretty!

Maku:n ohjeen mukaan pellillisestä saa noin 80 palaa, mutta mä en niin pieniä kehdannut leikata, joten niitä tuli yhteensä noin 40 palaa. Mutta tässä resepti:

Suklainen juustopiiras:

Pohja:

7 dl kaurahiutaleita

150 g voita

2 dl tummaa muscavado-sokeria

Täyte:

100 g voita
400 g tummaa suklaata
800 g maustamatonta tuorejuustoa
3 tl appelsiininkuoriraastetta
2,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
4 dl ranskankermaa
8 kpl kananmunia

Paahda kaurahiutaleita pannulla lastan kanssa koko ajan käännellen, kunnes ne vähän saavat väriä. Ota pannu pois liedeltä, ja lisää kaurahiutaleiden sekaan sokeri ja paloiteltu voi. Kääntele seos kunnolla, kunnes voi on sulanut. Kumoa muruseos leivinpaperin päälle uunipannulle ja levitä pohja tiiviiksi vaikkapa lastan avulla. 

Laita uuni kuumenemaan 175-asteeseen. Sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. 

Sekoita tuorejuusto, appelsiininkuori ja ranskankerma keskenään. lisää munat erissä sähkövatkaimella vatkaen. Kaada puolet juustoseoksesta toiseen kulhoon. Toiseen kulhoon yhdistetään suklaaseos, toinen kätetään rauhaan. 

Kaada suklaa-juustoseos ensin pohjan päälle uunipannulle, ja sen jälkeen vaalea juustoseos. Vedä haarukan avulla taikinaan koristeraitoja, mutta varo ettet raavi pohjaa. 

Paista uunissa tunnin ajan. 

Jäähdytä juustopiiras, ja pakasta se. Ennen tarjoilua ota piiras sulamaan: sen ollessa hieman kohmeinen leikkaa levystä ruutuja kuumaan veteen kastetulla veitsellä. 

Harmi, että juhlapaikalla sitten unohtui ottaa kuva valmiista piiraspalasta, mutta eiköhän resepti puhu puolestaan. Viimeisinä sanoina mainittakoon, että tämä piiras tekee hyvää sielulle, mutta menee varmasti suoraa reisiin!

Kasvis-minestronekeitto

Kasvisruokien parissa jatketaan!

Minestrone on hyvin mielenkiintoinen keitto. Luin hieman tietoa kyseisestä sopasta käyttäen vakiolähdettäni eli Wikipediaa: se on siis hyvin yleisesti tunnettu ruoka kotimaassaan Italiassa, ja siinä käytetään yleensä kauden vihanneksia - jotka voivat olla lähes mitä vain. Lisäksi sekaan laitetaan yleensä myös pastaa (tai riisiä)ja papuja. Minestronesta voi tehdä myös lihaversion laittamalla siihen esimerkiksi kinkkua tai kanaa. Sana "minestra" on italiaa ja tarkoittaa keittoa, joten siitä sopan niminkin kai juontaa... Voisiko suomeksi siis sanoa, että tein keittokeittoa? 

Tässä siis ohje kasvis-minestronekeittoon (noin 5 annosta):

2 rkl rypsiöljyä

2 rkl tomaattipyrettä

1 punasipuli

2 valkospulinkynttä

1 l vettä

1-2 kasvisliemikuutiota

400 g tomaattimurskaa

250 g kasvissekoitusta (pakaste)

100 g täysjyväspagettia pätkittynä

100 g papusekoitusta

maustamiseen:

(suolaa)

mustapippuria

yrttisekoitusta

Kuori ja hienonna sipuli sekä murskaa valkosipulit. Sipulit saavat olla reilun kokoisia kuutioita tai vaikka suikaleita.

Kuumenna öljy kattilan pohjalla, lisää pyre sekä sipulit. Kuullota pari minuuttia.

Lisää kattilaan keiton loput ainekset sekä mausteet papuja lukuunottamatta. Keitä kunnes spagetti on melkein kypsää.

Lisää valutetut pavut ja kiehauta keitto vielä nopeasti. Tarkista maku ja spagetin kypsyys. 

Oma minestronekeittoni rikkoi vähän italialaisen keittiön sääntöjä, kun en käyttänyt kauden vihanneksia (olisi tullut aika köyhä keitto näin maaliskuussa). Oli ihan pakko saada sellainen vihannespussi, jossa on maissia. Mutta tuo tuskin haittaa: minestrone kun taitaa olla ruoka, jossa kaikki säännöt ovat sallittuja :)

Pinaatti-sienivuoka

Tein tuossa taannoin ensimmäistä kertaa elämässäni ruokaa, jossa on sieniä! Ihan oikeesti! Tästä voidaan siis päätellä, etten todellakaan ole mikään sienien ystävä, mutta Saksassa käväistessäni Erika teki meille tätä kyseistä sapuskaa, ja rakastuin kyllä ikihyviksi. Sopii varmasti tosi hyvin kasvissyöjille, koska pinaatissa on paljon rautaa ;)

Parasta tässä  pinaatti-sienivuoassa ovat uppomunat!

Pinaatti-kasvisvuoka (noin 4 annosta):

2 rkl öljyä

5 kpl tuoreita herkkusieniä

2 pakettia tuoretta pinaattia

kourallinen kirsikkatomaatteja

4 kpl kananmunia

Uppomunat:

1 l vettä kananmunien keittämiseen

1 dl etikkaa

Maustamiseen: 

n. 1 tl suolaa

rouhittua mustapippuria

pinnalle reilusti juustoraastetta

Säädä uuni 200-asteeseen. Huuhtele pinaatinlehdet sekä herkkusienet veden alla. Viipaloi herkkusienet ohuiksi viipaleiksi ja ryöppää pinaatit. Ryöpääminen tapahtuu niin, että heität pinaatit kattilassa kiehuvaan veteen ja annat niiden kiehua vedessä muutaman minuutin ajan. 

Kuumenna öljy pannulla, ja lisää viipaloidut herkkusienet pannulle parissa erässä. Paista sieniä hetken aikaan pannulla, ja asettele ne sen jälkeen uunivuokaan. Asettele sen jälkeen ryöpätyt pinaatinlehdet sienien päälle tasaisesti. Voit jo tässä vaiheessa lisätä mausteet. 

Pese kirsikkitomaatit, ja halkaise ne puoliksi. Asettele tasaisesti seuraavaksi vuoan pohjalle sienien ja pinaatin päälle. 

Keitä katillassa vesi kiehuvaksi, lisää etikka veteen ja säädä lämpö reippaasti pienemälle. Etikka tarkoituksena on auttaa kananmunia pitämään rakenteensa. Keitä munat yksi kerrallaan vedessä, joka ei enää kiehu. Riko kananmuna esimerkiksi mukiin, josta se on helppo kaataa veteen. Pyörittele kattilassa muutaman kierroksen verran lusikkaa, jotta veteen muodostuu pyörre, jonka keskelle kaadat kananmunan. Don't worry, eka yleensä menee pieleen - niin meni mullakin, mutta seuraavat yksilöt ovat sitten varmasti parempia!

Keitä munia muutaman minuutin ajan vedessä, ja nosta ne sen jälkeen varovasti vedestä vuoan päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste ja laita vuoka uunin keskitasolle noin 20min ajaksi, tai kunnes juusto on sulanut ja pinnalta kauniin ruskea. 

Ei siinä sitten sen enempää. Guten Appetit :)

Vanha kunnon merimiespihvi

Palattuani Saksasta käväisin nopeasti myös vanhempieni luona. Mamin kanssa sitten päädyttiin yhdessä kokkailemaan jo melkein unohtunutta merimiespihviä! Totesin äidilleni, että siitä on useampi vuosi, kun olen viimeksi kyseistä ruokaa maistanut. Eihän siinä sitten auttanut kuin marssia kauppaan naudanpaistia ostamaan. Muut ainesosat vanhempieni kotoa sitten löytyvätkin, onhan merimiespihvi mitä yksinkertaisin ruoka tehdä - ja niin hyvää!

Ainekset (noin neljälle):

1 iso sipuli
2 porkkanaa
5-6 keskikokoista perunaa
400 g naudanpaistia
2 rkl rypsiöljyä
n. 1 tl kokonaisia mustapippureita
n. 3-4dl lihalientä
suolaa maun mukaan

Rapatessa roiskuu... Öljyä näyttäisi olevan pannun sivuilla yhtä paljon kuin sen pinnalla!

Lisää lihalientä kypsennyksen välissä...

Ota liha huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista. Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi. 

Kuori kasvikset ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Viipaloi myös naudanpaisti noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi.

Kuumenna öljy pannulla, ja paista lihat kahdessa erässä. Halutessasi voit myös kuulottaa sipulit pannulla pikaisesti.

Kokoa uunivuokaan lihaa ja kasviksia kerroksittain. Kaada reilu puolet lihaliemestä vuokaan, lisää mustapippurit sekä suola ja kypsennä uunissa keskitasolla noin 1,5h. Kypsennyksen puolivälissä lisää loput lihaliemestä, jos on tarvittavaa. Tarkoituksena on aluksi peittää liha ja kasvikset lihaliemellä, mutta ei uittaa niitä.

Jes! Ei voisi enää olla helpompaa ja herkullisempaa arkiruokaa :)

Gut geschmeckt!

Deutschland, Deutschland über alles...

Käväisin pari viikkoa sitten Saksan Bonnissa moikkaamassa ystävääni Erikaa. Lisäksi seuraamme liittyi pari päivää myöhemmin Mario Frankfurtista! Viiden päivän reissulla tuli popsittua jos jonkinmoista ruokaa ja litkittyä kurkusta alas useampi litra olutta. Kuvien perusteella voi todeta tämän tytön olleen todellisella ruokalomalla! Sellainen se kyllä olikin, sillä ei tainnut reissun aikana kertaakaan nälkä kurnia mahassa, sen verran tiheään tahtiin lappasin ruokaa naamaani. Mutta lomalla se on sallittua ;)

Erikan itse leipomia croissantteja, nam!

Söimme joka aamu todella tuhdin aamupalan, jonka avulla jaksoi reivata pitkälle päivään. Onko mitään ihanampaa kuin syödä kunnon aamupala hyvässä seurassa kiirehtimättä?

Tämä on jotain, mitä en ymmärrä. Saksassa ruokakaupoissa myydään valmiiksi keitettyjä kananmunia! Hyi yäk. Ei tuo nyt ihan totaalinen laiskuuden huipentuma ole, mutta ei paljoa puutu...

Mustikkapiirakkaa, cappuccinoa, cafe lattea sekä tuo jokin leivonnainen, jonka nimeä en millään muista. Sen muistan, että oli todella makea. Saksassa, tai lähestulkoon kaikkialla Manner-Euroopassa, vallitsee ihana kahvilakulttuuri. Erikoiskahvit eivät maksa yhtä maltaita kuin Suomessa, ja maistuvat niin hyvältä. Tummapaahteista kahvia ja sen mukana tulee aina jonkin pieni keksi, kuten kuvassa näkyy. Ihanaa!

Viimeinkin kohtasin pelkoni: maistoin nimittäin weißwurstia. Vietin kevään 2011 Saksassa vaihdossa, mutta kertaakaan en uskaltanut Erikan rakastamaa valkoista vasikanlihasta tehtyä weißwurstia maistaa. Mutta se olikin ihan hyvää! Weißwurst on siis miedonmakuinen, mm. persilijalla maustettu, makkara. Se kuuluu keittää kattilassa runsaassa vedessä ennen syömistä. Ei muuten näyttänyt kauhean hyvältä, kun kattilassa lillui monta valkoista makkaraa... Perinteisestä makkarasta poiketen weißwurstin liha on todella pehmeää, ja on huomioitava, että kuori jätetään kokonaan syömättä.

...Ja sitten sitä olutta... Weißwurst tuli huuhdeltua tällaisella alas.

Ja sitten vähän soppaa! Olimme eräänä iltana syömässä aasialaisessa ravintolassa, jonka erikoisuus olivat kaikenlaiset keitot. Oma kasviskeittoni jätti vähän kylmäksi, sillä mausteita oli omaan makuuni turhan vähän. Mutta kokemukseni oikein hauska!

Mitä olisikaan matka Bonniin ilman HARIBOA! Haribohan tulee sanoista Hans Riegel Bonn. Haribon myymälässä oli tajuton määrä erilaisia Haribo-karkkeja ja muita oheistuotteita. Olisi ollut mahdollisuus ostaa mm. pinkit Haribo-lakanat, mutta maltoin mieleni...

Ei pelkästään olutta, vaan myös viiniä. Mario toi Frankfurtista paikallista omanaviiniä, joka omasta mielestäni maistui hieman siideriltä. 

...Ja taas aamupalaa...tällä kertaa pääroolissa olivat vohvelit ja hedelmäsalaatti.

Heh, siinä näyttäisi olevan brezelin kyljessä kiinni pari viipaletta ruisleipää. Erika ja Mario pitivät molemmat suomalaisesta, ah niin terveellisestä, ruisleivästä. Erika tosin teki eräänä päivänä jotain käsittämätöntä: hän laittoi oman ruisleipänsä päälle aprikoosihilloa! Seurasin tapahtumaa samaan aikaan sekä huvittunut että kauhistunut ilme naamallani. Erikan mielestä yhdistelmä toimi oikein hyvin, mutta jostain syystä epäilen tätä edelleen hieman... O tempora, o mores!

Jos se on italialaista, mä syön jäätelöä talvesta huolimatta! Tuossa annoksessa oli kolmea eri jäätelöä: suklaa, biscuit sekä jogurtti. Saksassa yksi jädepallo maksaa yleensä noin 0,80 €, joka tarkoittaa sitä, että budjetti antaa myöden useammalle kuin yhdelle jätskipallolle. Suomeen samat hinnat, kiitos!

Tässä Bonnin kuuluisuus eli Bönnsch! Mikäli oikein muistan, niin tuota erikoisen makuista olutta ei saa Saksasta mistään muualta. Bönnschiä ei myöskään myydä kaupoissa, mutta sitä voi ostaa kotiin tästä ainoasta Bönnschiä myyvästä kapakasta. Kyseessä on siis todella pieni olutpanimo. 

Maku oli todella erikoinen. Vaalea, vehnäinen ja ehkä jopa hieman sitruunainen. Bönnschille ominainen on myös tuo pieni kareva lasi, josta luonnollisesti sai oikein mukavan otteen! :)

...Muisto Haribo- liikeestä, joka säilyy pitkään.

Ja tässä vihoviimeinen kuva, jonka Bonnin-reissultani otin. Kölnin lentokentällä ennen koneesen pääsyä oli ihan pakko ottaa viimeinen olut. Ei Bönnsch, vaan Kölsch! Kölsch taas on tunnettu tuosta pienestä ja kapeasta lasista. Täytyy myöntää, että yksi parhaista oluista, joita olen maistanut! Monen mielestä varmaankin hirveää litkua, mutta itse tykkäsin ja kovasti! 

Tässä siis parhaat ruokakuvat reissulta. Summa summarum: oli aika makea reissu!

Bitter sweet symphony

Tästä se lähtee... mun oma blogi!

Ihka oman blogin kunniaksi oli luonnollisesti pakko leipoa EKAA postausta varten kakku ja kutsua ystäviä sitä syömään!

Koska rakastan kaikkia makeita leivonnaisia sekä kirpeitä ja happamia marjoja/hedelmiä, päätin leipoa puolukka-kookoskakun. 

Mitä tarvitset?

Kääretorttupohja:

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
3 rkl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Puolukkatäyte:

2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vispikermaa
200 g soseutettuja puolukoita
5 liivatelehteä (+tilkka vettä)

Kookostäyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kookoskermaa
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
5 liivatelehteä (+tilkka vettä)


Varaa kakun teolle hyvin aikaa. Puolivälissä ohjetta alkaa kippoja ja kuppeja olla ympärillä sen verran, että keskittymistä tarvitaan ;)

Kääretorttupohja: Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi. Vaahdota kulhossa munat ja sokeri. Yhdistä toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi vaahtoon. Kääntele kaapimen kanssa tasaiseksi ja levitä leivinpaperilla peitetylle pellille. Uuniin noin 8 minuutin ajaksi. Kun torttupohja on kypsä, ota se uunista ja kumoa sokeroidun leivinpaperin päälle.

Kookostäyte: laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Notkista tuorejuusto. Lisää kookoskerma ja sokerit. Purista liivatelehdistä liika vesi ja liuota ne kuumaan veteen: anna hetken jäähtyä ja lisää mousseen.

Puolukkatäyte: Valmista puolukkamousse. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota myös kerma omassa kulhossaan. Lopuksi yhdistä vaahdot, puolukkasose ja liivateseos. 

Leikkaa kääretortusta kaksi irtopohjavuoan kokoista (n. 20-24 cm) levyä. Alimman kerroksen voi koota myös kääretorttupohjan paloista (muuten tuskin edes yksi pellillinen kääretorttupohjaa riittäisi). 

Lopuksi leikkaa leivinpaperista irtopohjavuoan pohjan kokoinen pala ja laita se vuokaan. Asettele alimmaiseksi toinen kakkulevyistä ja levitä sen päälle puolukkatäyte. Paina sen päälle toinen kakkulevy ja levitä lopuksi päälle kookosmoussetäyte. Peitä kelmulla ja anna kakun jähmettyä vähintään muutama tunti. Mieluiten kannattaa malttaa seuraavaan päivään.

Ennen tarjoilua voi kakun koristella esimerkiksi kookoshiutaleilla.

The Stripes.

Tuli aika hyvää, vaikka itse sanonkin! Puolukkatäytteeseen tosin olisi voinut laittaa hieman vähemmän sokeria, mutta maistui se näinkin! Sinä joka hieman karsastat kookosta: voin kertoa, että ystäväni, joka ei myöskään kookoksen ykkösfaniksi lukeudu, otti toisenkin palan kakkua! Kookoskaan ei siis hallinnut kakkua liiaksi :)

Yummy yummy! 

Hyvä kakku, parempi mieli. 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4909195/?claim=td2ws9wkfuq">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>