Inspired by chocolate

Viime viikonloppuna, kun muut normiopiskelijat bilettivät ja kyllästivät itseään drinkeillä, minä ja pari ystävääni kyllästimme itseämme suklaalla. Tarjolla oli siis Suklaakakkua mansikkakastikkeen kera. 

Tässä siis ohje:

kakku:

4kpl kananmunia (huoneenlämpöisiä!)

2dl sokeria

200g taloussuklaata

200g voita

2,5dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

kuorrute:

130g taloussuklaata

1dl kuohukermaa

n. 1rkl voita

Mikäli voinokareen lisääminen kuorrutteeseen tuntuu liiottelulta, jätä se suosiolla pois. Voilla ei itse asiassa ole kuorrutteessa muuta tekemistä kuin antaa sille kaunis kiilto.

Mansikkakastike:

2dl kohmeisia mansikoita pakkasesta

1rkl sitruunamehua

(hyppysellinen sokeria)

Voitele piirakka- tai irtopohjavuoka voilla ja päällystä korppujauhoilla. Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen.

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata kattilassa voi ja suklaa. Anna suklaaseoksen hieman jäähtyä ja lisää tämän jalkeen munasokerivaahtoon. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään erillisessä kulhossa. siivilöi jauhot kolmessa erässä takinan sekaan välillä sekoittaen.

Kaada taikina vuokaan. Laita kakku uuniin kypsymään alimmalle tasolle noin 20min ajaksi. Kakku saa olla sisältä hieman löytää. Ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä hetken aikaa.

Valmista suklaakuorrute. Paloittele suklaa kattilaan ja lisää kerma. Kuumenna, mutta älä anna kiehua. Kun kaikki suklaapalat ovat sulaneet, lisää voi ja sekoita hyvin. Anna jäähtyä hetken, ja lisää kuorrute sitten kakun päälle. 

Laita kakku jääkaappiin, jotta kuorrute jähmettyy. Kakun voi antaa "tekeytyä" jääkaapissa hyvinkin muutaman tunnin. 

Valmista viimeisenä mansikkakastike. Laita korkeareunaiseen muoviastiaan kohmeiset mansikat ja purista sekaan sitruunamehu. Lisää sokeria halutessasi. Murskaa mansikat tasaiseksi seokseksi sauvasekoittimella. 

Ota suklaakakku noin 20min ennen tarjoilua pois jääkaapista ja tarjoa mansikkakastikkeen kanssa. Hyvää sielulle, ei niin hyvää reisille. ;)

L panosti kakkupalansa esillepanoon enemmän kuin mä. 

Suklaa on AINA hyvää.

Graavilohilasagne

Viimeisin soppapostaus aiheutti pientä morkkista, kun tuntuu että olen koko ajan vääntämässä erilaisia keittoja. Siitä siis syntyi ajatus tehdä jotain vähän tuhdinpaa. Graavilohilasagnea siis. 

Löysin tämän ohjeen vuoden 2008 Maku-lehdestä. Ohjeessa sanotaan, että lasagne kannattaa syödä vasta seuraavana päivänä valmistamisesta, ja siitä vinkistä kyllä kannattaa pitää kiinni ;)

Eat me, please.

 Tässä ohje:

Kastike:
1rkl öljyä
puolikas purjo silputtuna
3rkl vehnäjauhoja
9dl punaista maitoa
5-7 tomaattia kuutioituna
4 valkosipulin kynttä
0,5dl sitruunamehua 
1,5rkl sokeria
1,5tl suolaa
0,5tl mustapippuria

Lisäksi:
n. 250g graavilohta
150g mustaleimaemmentaalia
1 ruukku silputtua basilikaa
lasagnelevyjä tarvitsemasi määrä

Tarjoile rucolan kanssa. 

Silppua ensin purjo, kuutio tomaatit, murskaa valkosipulinkynnet, raasta juusto (jos tarvis) ja purista sitruunasta tarvittava määrä mehua. Näiden jälkeen voit keskittyä 100% kaikkeen muuhun.

Tee kastike. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota purjosilppu siinä. Lisää vehnäjauhot ja kääntele ne huolellisesti purjosilpun sekaan.

Kaada kasariin maito ja anna seoksen kiehahtaa. Lisää kuutioidut tomaatit, valkosipuli, sitruunamehu sekä mausteet. Nosta kasari syrjään. 

Ota graavilohet esille. Itse vedin veitsellä lohiviipaleet vielä pienemmäksi annostelun helpottamiseksi.

Voitele lasagnevuoka. Laita pohjalle lasagnelevyjä ja lado päälle kastiketta, graavilohta, juustoa ja silputtua basilikaa. . Tee kaikki kerrokset tähän malliin. Säästä päällimmäiseksi kerrokseksi annos kastiketta ja vähän juustoa.

Peitä lasagnevuoka foliolla ja kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 40min. Itse otin folion viime minuuteilla pois, jotta lasagnen pinta saisi hieman väriä. 

Jäähdytä lasagne ja laita jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Silloin se on tosi hyvää :)

Guten Appetit.

Marokkolainen kikhernekeitto

Taas tuli tehtyä soppaa! 

Tällä kertaa tuli tehtyä marokkolaista kikhernekeittoa, jonka ohjeen löysin Elinan blogista. Tämä keitto muistuttaa paljon tyypillistä marokkolaista harira-keittoa, mutta ainesosia on tässä reseptissä hieman vähemmän. Riisuttu versio siis kyseessä. 

Tässä ohje (4 annosta):

2 porkkanaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1rkl öljyä

1tl juustokuminaa

1tl jauhettua korianteria

ripaus valkopippuria

1rkl tomaattipyrettä

1tlk kuorittuja tomatteja

0,5dl vettä

1 lihaliemikuutio

1 kuivattu chilipalko

1tl sokeria

1tlk kikherneitä

kuorallinen vihreitä papuja

puolikkaan sitruunan mehu

ripaus suolaa ja pippuria

Pilko kuoritut porkkanat sekä sipuli. Murskaa valkosipulinkynnet. Kuumennä öljy kattilassa ja lisää juustokumina, jauhettu korianteri ja valkopippuri. Sekoita mausteet tasaiseksi seokseksi öljyn kanssa puulastalla ja kuumenna niitä muutama sekunti. Lisää sipulit sekä tomaattipyre. ja kuullota. 

Lisää porkkanat sekä tomaatit liemineen. Itse ongin tomaatit tölkistä ja pilkoin ne ennen kattilaan laittoa, mutta ne voi pilkkoa myös kattilassa lastan avulla. 

Lisää porkkanoiden ja tomaattien yhteydessä vesi sekä kasvisliemikuutio. Lisää myös chilipalko makua tuomaan (myös chilitahna käy, jossei kuivattuja palkoja ole lähettyvillä). Keitä kunnes porkkanat ovat melkein kypsiä.

Huuhtele kikherneet ja lisää ne keittoon. Lisää samalla vihreät pavut ja sokeri. Anna keiton kiehua vielä muutaman minuutin ajan. 

Ota kattila pois liedeltä, lisää sitruunamehu sekä loput mausteet. Ongi chilipalko pois keitosta, ettet vain vahingossa syö sitä. Sekoita hyvin ja tarjoile. 

Olin aluksi hieman ennakkoluuloinen sitruunamehun suhteen, mutta se toimi keitossa erittäin hyvin! Olen nyt muutaman kerran käyttänyt jauhettua korianteria ruoassa tuoreen sijaan, ja täytyy kyllä sanoa, ettei siitä saa oikein mitään irti. Jos rakastat korianteria yhtä paljon kuin minä, osta tuoretta ja silppua sitä keittoon loppuvaiheessa about kourallinen. 

Muuten keitto oli oikein maittavaa ja tervetullut kasvispöperö syksyn pimeneviin iltoihin. :)

P.S. Keitto on myös erittäin nopea tehdä.

P.P.S. Meikä päätti hetken pohdinnan jälkeen ottaa osaa Docventuresin haasteeseen eli Lihattomaan lokakuuhun. Itse kun syön kasvispitoista ruokaa muutenkin aika paljon, niin kaipa mä kuukauden pärjään mm. ilman jauhelihaa. Ja kanaa. Ja tölkkitonnikalaa. Noita kahta jälkimmäistäkin mä aion vältellä! Kääk. Jos et ole vielä moisesta kuullutkaan, niin täältä lisää tietoa. 

Suihkulähteitä ja sunnuntaibrunssia

T-U-R-K-U, Turku Turkusein!

Niin, Turussa tuli taas pitkästä aikaa viikonloppu vietettyä. Viime kerralla meininki oli aika railakasta ja kosteaa (oli Ruisrock), mutta nyt tuli vietettyä siskon kanssa sellaista laatuaikaa, johon kuului syöminen, herkuttelu, teatteri, koirien kanssa lenkkeily ja taas herkuttelu.

Olen monta kertaa vieraillut ravintola Fontanassa (loistava brunssi btw), mutta lauantaina päädyttiin syömään koko perhe naapuriin eli di Treviin. Ravintola on ilmestynyt Turun katukuvaan jo aikoja sitten, mutta ei kai vielä ole liian myöhäistä siitä kirjoittaa :)

Jaoimme siskon kanssa alkuruoaksi tapaslankun, johon sai valita kolme tapasta: me valitsimme serranonkinkkua, parmesan-juustoa sekä paistettua chorizo-makkaraa. Ylläripylläri, oli tosi hyvää!

Äiti ja isukki valitsivat pääruoaksi molemmat kanavartaan. Kana oli seesaminsiemenissä pyöritelty ja maistui tosi hyvältä. 

Ylempänä kuvassa näkyvät mun lampaan kyljykset. Note to self: en enää tilaa lampaan kyljyksiä. Annos itsessään oli tosi hyvä ja lammaskin maistui hyvältä...niin, se osa, mikä siitä oli syötävää. Kyljyksethän ovat rasvaisia ja mä en yhtään tykkää niistä pläskipaloista! Kyljyksistä jäi siis suuri osa syömättä, ja se ei tietenkään johtunut kokista. Sisko koitti varoittaa mua, mutta otin riskin...

...Mut hei onneksi siskon luona odotti jälkkäri! Vedettiin koko kippo Benii ja Jerryy, namnam :)

Sunnuntaina olikin sitten Blankon brunssin vuoro. Oltiin tehty S:n kanssa mukava aamulenkki koirien kanssa, eikä oltu syöty mitään ennen sitä... Blankossa siis kelpasi lapata tavaraa lautaselle! Yllä olevassa kuvassa näkyy vähän lämpimiäkin ruokia, mutta yleensä satsaan ns. alkuruokiin ja jälkkäriin. Ne nyt vaan on parhaita.

Vasemmalla Blankon holitonta boolia ja oikealla mm. mauton viikunanpala.

Jälkkärilautanen vol. 1 nenän edessä.

Jälkkärilautanen vol. 2. Jätskii, tuulihattuja marjaisassa kermavaahdossa, hedelmiä ja vaahtokarkkeja.

Summa summarum: di Trevin sapuskat olivat tosi hyviä, vaikkeivat autenttista Välimeren alueen fiilistä mun kielelle tuoneetkaan. Mutta ihan tarpeeksi! Jätä lampaan kyljykset välistä, jos olet kiinnostunut syömään läskipaloja yhtä vähän kuin mä. 

Blankon brunssi oli muistaakseni 18€, ja on kyllä hintansa väärti. Vaasaankin tarvittaisiin tämän tyylisiä brunsseja lisää! 

Spaghetti Carbonara

Buon giorno!

Yhtenä päivänä talsin samaa matkaa kaverin kanssa kampukselta kotiin ja mietin, että mitä ihmettä oikein väsäisin iltaruoaksi. Joskus tulee tällaisia totaalisia lukkoja päähän, ettei muka keksi mitään hyvää ja nopeaa ruokaa ja tekisi mieli vain kävellä lähimpään kebabbilaan. 

Ja sitten mä tajusin, että mähän haluan tehä jotain pastaa. 

Tässä siis ohje spaghetti carbonaraan (4 annosta):

400g spagettia

1 paketti pekonia

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

2 kananmunaa

2dl ruokakermaa

1dl parmesanjuustoa

1/2tl mustapippuria

kuivattua persiljaa/basilikaa

Näin paljon on 400g spagettia. Ihan grammalleen muuten.

Laita pastavesi kuumenemaan. Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi. Silppua sipuli sekä valkosipulinkynnet.

Lisää pasta kiehuvaan veteen ja keitä kypsäksi. Pastan keittyessä paita pekoninpalat omassa rasvassaan pannulla ja lisää lopuksi sipulit. 

Sekoita keskenään kulhossa kerma, kananmunat sekä parmensaani. 

Valuta spagetit ja siirrä ne pannulle pekonin sekaan hyvin sekoittaen (tai sekoita ainekset yhteen kattilassa, koska tilaa tarvitaan).

Kaada pastan sekaan lopuksi muna-kermaseos ja nosta pannu heti levyltä. Mausta mustapippurilla ja koristele annos persiljalla ja/tai basilikalla.

Mainittakoon pari asiaa tästä pastaohjeesta: pekonia olisi voinut olla reippaasti enemmän. Ensi kerralla taidan keittää vähän vähemmän pastaa. 

Taannoisessa postauksessa mainitsin, että näin syksyn (ja arjen) astuessa esiin tulen myös kiinnittämään huomiota ruoan ravintoaineisiin sekä kustannukseen: pasta carbonaran kohdalla ainakin tuo jälkimmäinen toteutuu. Itse vieläpä pihistelin ostaessani tuoreen persiljan sijasta kuivattua. Annos ei siis vaadi suurta panosta kukkaron osalta saati ruoanlaittopanostuksessa, ja maistuu silti todella maukkaalta. 

Siispä "buon appetito!"

Syksyinen keikauskakku

Viimeksi leipoessani mustikkajuustokakun lupailin seuraavan makean leivonnaisen olevan tarte tatin... Joo-o, niin se olikin, mutta mokasin koko kakun. Maailman yksinkertaisimmalta tuntuva resepti olikin vain näennäisesti helppo. Koko homma meni jo siinä vaiheessa pieleen, kun piti heti alussa ruskistaa voita. Olisiko ohjeessa please voinut lukea, että ruskista hyvin kevyesti?! Meikäläisen voin ruskistaminen lähti vähän lapasesta, ja loppujen lopuksi koko torttu maistui kevyen palaneelta. Ei hyvä. En enää toiste aliarvioi ranskalaisen keittiön ihmeitä.

Tarte tatinhan on eräänlainen keikauskakku, joten tein sitten vähän helpomman version siitä. Tämä omenainen keikauskakku valmistuu tosi nopeasti, vaikkakin paistoaika on hieman pidempi. 

Tässä ohje: 

Omppupäälinen:

1dl fariinisokeria
0,5dl juoksevaa margariinia
3 omenaa
hyppysellinen kardemummaa

Taikina: 

1,5dl juoksevaa margriinia
2dl sokeria
2 kananmunaa
2,5dl vehnäjauhoja
1tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta

Tarjoile lisänä vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Leikkaa leivinpaperista sopivan kokoinen pala irtopohjavuoan pohjalle. 

Sekoita fariinisokeri, margariini ja kardemumma keskenään ja lisää seos irtopohjavuoan pohjalle. Kuori omenat ja viipaloi ne. Asettele viipaleet vuoan pohjalle. 

Valmista taikina. Vaahdota keskenään margariini sekä sokeri. Lisää tämän jälkeen kananmunat koko ajan sekoittaen. Sekoita omassa kulhossaan kuivat aineet keskenään ja lisää pienissä erissä taikinan joukkoon. 

Kaada taikina omenaviipaleiden päälle. Paista kakkua uunissa 170-asteessa noin 45min. 

Anna kakun jäähtyä hyvin paistamisen jälkeen ennen kuin kumoat kakun tarjoiluvadille. Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa. 

Floran "vaahtoutuva" vaniljakastike ei suostunut vaahtoutumaan...REKLAMAATIO!

Tää kakku maistuu muuten mainiolta seuraavanakin päivänä! 

Paluu arkeen

Helsinki on takanapäin. Kesä on takanapäin. Syksy ja arki siis edessäpäin. Omalta osaltani se tarkoittaa sitä, että ruokaan satsataan rahallisen fiksusti ja ravintoarvojen pitäisi olla kohdallaan - koko kesän kestäneen mässäilyn jälkeen linjat on saatava kuntoon siis vähän joka osa-alueella ;)

Tässä siis ohje kesäkurpitsa-kanakeitolle (4 annosta):

1 pieni kesäkurpitsa

1 purjo

1rkl rypsiöljyä

2tl currya

2tl korianterijauhetta

1tl kurkumaa

300-400g broilerin fileesuikaleita (itse käytin chili-hunaja-marinadissa olevia suikaleita)

1l vettä

2 kanaliemikuutiota

2dl kuviopastaa (täysjyvä)

1/2tl suolaa

puolikkaan limen mehu

Huuhdo kesäkurpitsa ja purjo huolellisesti. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi ja hienonna purjo. 

Kuumenna öljy ja mausteet kattilassa. Lisää ensin broilerinsuikaleet ja kypsennä. Tämän jälkeen lisää silputtu purjo ja kuullota hetken aikaa. 

Lisää kattilaan vesi sekä liemikuutiot ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää vettä tarvittaessa/oman maun mukaan. Keitä miedolla lämmöllä pastan keitto-ohjeen mukaan (n. 7min). Lisää lopuksi limemehu. 

Hmmm.... Täytyy myöntää, että kyllä tämä soppa aika kirkkaasti kalpenee Farangin pöperöiden rinnalla, joita kävin maistelemassa vähän aikaa sitten... Kuitenkin kattilallinen kanakeittoa maksoi yli 16 kertaa vähemmän kuin Farangin maistelumenu :D Keittiön kaapeista löytyivät valmiina tarvittavat mausteet, öljy sekä pasta, joten kaupasta ostettavien raaka-aineiden yhteissumma oli pyöreät 6€. Budjettiruokaa parhaimmilaan siis! 

P.S. Kippaa keiton päälle vähän raejuustoa, se sopii sekaan mainiosti.