Työjuttujen jälkeen oli pari tuntia aikaa ennen junani lähtöä. Suoraan sanottuna hyvin paska sää antoi mainion syyn antaa katseen levätä Saimaan sijaan toisenlaisessa kohteessa: kakussa. Tai kakuissa.
Eksyin keskustassa lounaalle ravintola Wolkoffiin, jonka jälkeen suuntasin puolivahingossa naapuriin jälkkärille. En vain voinut kävellä Caffe Violetin ohi! Kahvila oli sisältä todella kaunis, ja ne kakut... aijai, ne kakut!
 |
| Mustikka-suklaakakun täytteenä oli, no, kokonaisia mustikoita ja suklaapaloja. |
 |
| Tässä kahvilassa valinnanvaikeus oli mieltä raastavaa. "Voinko mä saada näitä kaikkia vähän?" |
Mutta hei, ei tässä vielä kaikki! Caffe Violetista lähdin tarpomaan kohti rautista, mutta en taaskaan päässyt montaa metriä eteenpäin, kun katseeni kiinnittyi kokkikauppa Culinaria al denteen. Mulla on ollut jo pitkään harkinnassa ostaa tartalettimuotit, joten eikun sisään putiikkiin.
 |
| Ostamissani tartalettimuoteissa on irtopohja, kätevää! |
Miten kävikin näin hyvä munkki, että kaikki ne kolme paikkaa, joissa pyörähdin olivat mielestäni oikeita aarteita? Yleensä pitää sahata kartalla ristiin rastiin, että saa haluamansa, mutta nyt kaikki tapahtui kuin "yhden pysähdyksen taktiikalla".
Suuri kiitos työnantajalleni, joka soi minulle tilaisuuden matkata Lappeenrantaan. Ja kiitokset myös VR:lle, jonka junavuorot ajoittuivat siten, että oli pakko jäädä kaupunkiin pariksi tunniksi pyörimään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti