sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Outoja makumieltymyksiä

Ajattelin tähän väliin heittää tällaisen pienen postauksen uudesta makumieltymyksestäni, joita meillä kaikilla on. Outoja mieltymyksiä ruoan suhteen on todennäköisesti yhtä paljon kuin on populaa maan päällä eli paljon!

Tämä makumieltymys ei itseasiassa oo mikään kovin uusi tai uniikki juttu. Eikä edes mun keksimä. Työkaveri kerran mainitsi tykkäävänsä yhdistelmästä ruisleipä + avokado. M sanoi, että sellaisen leivän kun vetää aamupalaksi, niin ei tule ihan heti nälkä. Eikä muuten tule. Oon nyt slaissannut avokadoa todella monena päivänä leipäni päälle: täyttää kiitettävästi ja on HY-VÄ-ÄÄ-!

Eli siis ihan vain näin: 

siivu ruisleipää (omaksi suosikiksi on noussut jälkiuunileipä)
margariinia tai voita tai maustamatonta tuorejuustoa (tai ei mitään)
pari siivua juustoa
puolikas avokado per leipä siisteinä siivuina


Olen tehnyt kesän aikana tavaksi ostaa säännöllisesti avokadoja, usein sellaisen noin kilon painoisen pussin. Nehän on sieltä kaupasta ostettaessa niin kovia, että niillä voisi rikkoa ikkunan (en ole kylläkään testannut), mutta kun niitä jaksaa pitää pari päivää paperi- tai muovipussissa ja mieluiten vedottomassa tilassa, niin kyllä ne hedelmät siitä pehmenee. Kypsyttämisprosessin aikana kannattaa välttää avokadojen turhaa lääppimistä, siitä ne tykkää yhtä paljon kuin Suomen talvesta.

Tää maailman yksinkertaisin avokadoleipähän on tosi hyvää ravintoa esim. urheilijoille. Muun muassa Steffi ja Henna hyödyntävät avokadoa ruokavaliossaan. Ja vieläpä mua esteettisemmin. Hedelmähän sisältää runsaasti kaliumia, jota tarvitaan lihasten rakentumiseen. Lisäksi siinä on B- E- ja K-vitamiinia. Avokadossa on runsaasti rasvaa, mutta sekin on pääosin kertatyydyttymätöntä kuten oliiviöljykin. Kertatyydyttymättömät rasvat auttavat kolesterolin alentamisessa ja verensokerin tasapainoittamisessa. Avokadoa kannattaa siis syödä, vaikkei olisikaan maailman sporttisin tapaus. Just like I do ;)




Caaaaan't get enought of this...

Melkein jätin koko postauksen tekemättä ystäväni T:n reaktion vuoksi! Toinen silmäkulma nousi epäilevästi ylös, kun kerroin tästä makuyhdistelmästä. Mutta lyhyen googlettelun päätteeksi sain todeta, ettemme työkaverin kanssa ole todellakaan ainoita, jotka tästä yhdistelmästä pitävät. Ehkä sinäkin siis saatat tähän ihastua :)

On tää nyt kuitenkin parempi eväsleipä kuin se T:n kaiman koiran serkun ruisleipä, johon tuli päälle pelkkää ketsuppia!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti