Visca Barça eli hurraa Barcelona!
Nämä hurraahuudot eivät ole tarkoitettu jalkapallojoukkueelle, vaan Barcelonan kulttuurille ja erityisesti ruoalle.
Sain siis viettää mahtavan viikon Katalonian pääkaupungissa, ja tässä postauksessa on muutamia otoksia erilaisista makuelämyksistä. Täytyy näin heti alkuun myöntää, että olin ensimmäistä kertaa Barcelonassa, kuten koko Espanjassa! En ole koskaan käynyt edes Kanariansaarilla saati Madridissa. Uskon, että itseni kaltaiselle ihmiselle Barcelona oli kyllä tuo paras vaihtoehto - ja tulee varmaan jatkossakin olemaan. ;)
.JPG)
Viikko vierähti kahden vaihtarikaverini, meksikolaisen H:n ja amerikkalais-saksalaisen E:n sekä tämän amerikkalaisen poikaystävän A:n kanssa. Kaikki kolme muuta asuvat eri puolilla Saksaa, ja minä ainoana täällä koto-Suomessa. Loman aikana sain onnekseni vain rentoutua matkanjohtajaa H:ta seuraten, sillä hän tiesi muutamat kokeilemisen arvoiset ravintolat Barcelonassa asuvien meksikolaisystävien kautta.
Chivuo's: slow street food and craft beer
.JPG)
Chivuo's löytyi itse asiassa vähän kuin sattumalta. Olimme juuri käyneet Park Güellissa ja sieltä päästyämme H etsi Foursquaren kautta hyvät arvosanat saanutta pientä ruokapaikkaa. Chivuo's sai hyväksyntämme, ja niinpä suuntasimme sinne. Ratkaisevaa paikan valinnan kohdalla varmastikin oli se, että sieltä sai pienpanimoiden oluita.
 |
| Vasemmalla Chivuo'sin yksinkertainen ja toimiva menu. |
 |
| Kaksi Edge Brewingin pale alea ja La Piratan stout. |
Oluen lipittelyn lisäksi tuli siis myös syötyä: Tässä meikäläisen el cerdo eli bulled pork -hampurilainen, jossa oli lisäksi coleslaw:ta. Tämän annoksen turvin jaksoi taas painella pitkin kaupunkia ennen seuraavaa ateriaa!
Laskua maksaessamme yritimme antaa tarjoilijalle tippiä, mutta tämä ei näköjään ollut tottunut sellaisia saamaan. Vaihtorahaa saadessamme yritimme kohteliaasti selittää, että pieni osa olisi myös hänelle, ja lopulta hän "suostui lahjontaamme". Hupaisaa, sillä olimme kuvitelleet tippikulttuurin olevan tuttua kaikkialla Barcassa.
Bo de B Barcelona
Bo de B:n löytäminen oli täysi sattuma. Kävelimme lounasaikaan tämän pienen ravintolan ohi ja kiinnitimme huomiota kadulle saakka kaartuvaan jonoon. Päättelimme siitä, että paikka on hyvä ja olihan sitä muutenkin jo vähän nälkä.
Hei please, tällaisia rafloja myös Suomeen! Tässä oli mesta, joka päihittää Subwayt 100-0 niin hinnoillaan kuin laadullaankin. Sämpylät olivat reilun kokoisia ja tuoreita, ja paikasta sai myös salaattia. Tuoreudesta kertoi myös se, että esimerkiksi liha ja kana olivat omissa marinadeissaan ja kypsennettiin jokaiselle asiakkaille erikseen. Tämä suomineito valitsi erilaisista täytteistä, ylläripylläri, savustettua lohta.
.JPG)
.JPG)
 |
| Oh, happy day. |
Sweet dreams
...are made of ice cream and churros?
Tässä hieman kuvia reissun suloisuuksista. E olisi voinut syödä jäätelö varmaan aamusta iltaan. No, myönnetään että olihan se aivan ihanaa. Jätsikin hinnat olivat yllättävän korkealla, mutta toisaalta - Suomessa vastaavanlaiset gelatot olisivat varmasti maksaneet vielä enemmän. Meidän töttöröissä ei perus vaniljaa näkynyt, vaan mm. kookosta, mangoa, pistaasia ja M&M's-makuja!
Churrot (katalooniksi xurro) ovat erittäin suosittuja Espanjassa ja niitä pistellään poskeen esimerkiksi aamupalalla (apua, en halua näitä omaan aamupalapöytääni tai päiväni normaalipainoisena ovat luetut!). Yhtenä aamupäivänä näitä tulikin itse asiassa kokeiltua. Xurros i xocolata on yksinkertaisesti uppopaistettu pitkä leivonnainen, joka vielä uppopaiston jälkeen leivitetään sokerilla ja koko komeus kruunataan upottamalla leivonnainen paksuun suklaakastikkeeseen. Hyvää sielulle, pahaa reisille!
Tapasimme H:n meksikolaisia ystäviä pariinkin otteeseen Barcelonassa. Ensimmäisellä kerralla meidät johdatettiin jonnekin päin Barcelonaa, joka tuntui olevan hirveän kaukana omasta asuinalueestamme (El Born), mutta olikin loppujen lopuksi ihan inhimillisen matkan päässä.
La Esquinitaan saapuessamme olin niin nälkäinen, että olisin voinut syödä hevosen. Onneksi ravintolassa oli meneillään tapas-ilta: tiski notkui erilaisia tapaksia, jotka pääsääntöisesti olivat kaikki euron per kappale. Jotkut tapat olivat hintavampia, 1,80 euroa per kappale. Nälkäisenä mimminä vetelin tapaksia naamariini eniten porukassa eli "hurjat" 10 tapasta! Itse en pitänyt määrää kovin suurena siihen nähden, että olin ollut liikkeessa koko päivän ja edellisestä suupalasta oli kulunut melkein kahdeksan tuntia. Suomalaiset muutenkin syövät kerralla paljon. Päästyäni yli meksikolaisten vitsailusta jaksoin taas hymyillä ja jatkoimme bisselle.
 |
| Oikealla oli rapeksi uppopaistettu tapa, jonka sisällä oli kasviksia. Vasemmalla munakoisoa, lohta ja juustoa. |
 |
| Nämä kaksi edessä olivat yhdet suosikki tapaksistani: lihaa, munakoisoa ja Mustapekka-tyylistä tuorejuustoa. |
 |
| Paistetun munan kyljessä pari palaa tulista chorizoa. |
 |
| Vasemmalla munakoisotapa, oikealla sardiineja, jotka eivät päässeet suosiooni. |
 |
| Tässä tapassa oli rouhittuja pähkinöitä ja moussemaista lihatahnaa, joka oli uskomattoman hyvää! |
 |
| Paprikaa ja leivitetty jättikatkarapu. |
 |
| Valitsin tuon takimmaisen tapan siksi, että se näytti mustamakkaralta. Koostumus olikin ihan toinen, taisi olla maksaa. No, ihan hyvin upposi silti! |
 |
| Lopuksi vielä kuva E:n crème brûleestä ja makeasta vermutista. |
Moritz Barcelona
Kun tapakset oli syöty ja maksettu, suuntasimme suht lähellä sijaitsevaan Moritz-ravintolaan, jonka alakerrassa oli myös panimo.
Valitsimme koko porukalle ravintolan omaa olutta, muistaakseni itse Moritzia ja Moritz Epidoria. Edellä mainittu olut oli suhteellisen perinteistä valeaa olutta, joskin aika makeaa verrattuna suomalaisiin karhuihin ja karjaloihin. Moritz Epidor oli tummempi ja maultaan paahdetumpi. Näitä oluita oli myös mahdollisuus sekoittaa keskenään. Oluet kaadettiin litran pulloihin ja niistä sitten kaadettiin kaikille juomaa pienempiin laseihin.
 |
| Ja tällaiset näkymäthän olivat siis alakerrassa vessaan mennessä. Ei huono! |
Katalonialainen illallinen
Tapasimme H:n ystäväpariskunnan C&E:n toistamiseen parin päivän kuluttua heidän kotonaan. Tällä kertaa menu sisälsi kaikenlaista pientä purtavaa katalonialaiseen tyyliin. Alkupalaksi oli hunajamelonia ilmakuivatun kinkun kanssa sekä gazpachoa. Sen jälkeen pöytään alkoikin virrata loputon määrä ruokaa: lisää ilmakuivattua kinkkua, chorizoa, juustoa, guacamolea, marinoitua mustekalaa, sardiineja, jotain outoja madon näköisiä äyriäisiä, jotka maistuivat spagetilta sekä oliiveja, espanjalaista munakasta...unohtamatta katalonialaista cavaa eli kuohuviiniä!
Lisäksi yhdeltä lautaselta löytyi sitä mystistä lihatahnaa, johon olin tutustunut La Esquinita de Blaissa. En tiedä miten porsaanlihasta tehty mössö oli saatu aikaan, mutta hyvää se oli jälleen kerran!
Ja mitä olisikaan illallinen ilman pientä meksikolaista twistiä? Ruokapöydästä löytyi myös H:n kotikaupungissa Guadalajarassa (tai ainakin Jaliscon osavaltiossa) valmistettua tulista salsaa. Sitä dippailtiin hunajamelonin kanssa ja possunlihasta tehtyihin sipseihin...ihan melkein minkä makupalan tahansa kanssa! Salsa oli tulista, muttei kuitenkaan mitään tappavaa. Silti meksikolaisilla oli hauskaa tutkia minun ja jenkkien ilmeitä salsaa maistellesamme. Aika pian kaikkien posket alkoivat punottaa :D
Illallinen oli kaiken kaikkiaan mahtava. Keskustelimme paljon meksikolaisesta sekä katalonialaisesta ruoasta ja ruokakulttuurista. Tajusin, että en tunne omaa ruokakulttuuriani yhtään niin perin pohjin kuin pöydässä istuneet latinot. Totta kai mulle ovat tuttuja karjalanpaistit, limput, savulohet ja mustikkapiirakat, mutta esimerkiksi oman synnyinalueen ruokaperinteet ja -reseptit ovat aika hakusessa. Tiedän mitä eroa on makilla ja nigirillä, osaan tehdä gazpachoa ja tiedän mitä amerikkalaiset syövät Kiitospäivänä. Mutta mites toi Varsinais-Suomalainen ruokakulttuuri? Hmm... en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin saaristolaisleipää ja lohta eri tavoin valmistettuna. Wow, mitä ruokakulttuurin tuntemusta! Tähän pitänee siis tulla muutos. ;)
La Taqueria
Ja sitten sitä autenttista meksikolaista! Tämä paikka oli yksi C:n meille suosittelemista ravintoloista, joten arvatenkin se oli tarpeeksi meksikolainen paikka! Ravintolaa vastapäätä sijaitsi myös ruokakauppa, josta H itse asiassa ostikin meksikolaista olutta illaksi.
Mutta takaisin itse ravintolaan. Alkupalaksi söimme, yllätys yllätys, nachoja guacamolen ja papuhässäkän kanssa ja pääruoaksi olikin sitten tietty tacoja!
 |
| Vasemmalla mun meksilaisvivahteinen mojito ja oikealla E:n margarita. |
Tacothan ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista ruokaa. Maissista tai vehnästä valmistettu pieni lätty, paistettua lihaa, hieman korianteria ja sitruunanmehua päälle. That's it ja eikun taco suuhun! Se on varmaan texmex-tyylistä tunkea isoon tortillaan lihaa, salsaa, guacamolea, juustoa, jalapenoja ja salaattia, jolloin käsitys tacosta häviää. Ensimmäiset autenttiset meksikolaiset tacot muutama vuosi sitten hämmästyttivät minua siksi todella paljon. Molemmat valmistustavat ovat kyllä hyviä!
La Paradeta: seafood self-service restaurant
Reissun viimeinen illallinen ei todellakaan ollut se vähäisin! En vähättele muita makunautintoja yhtään, mutta tämä paikka vain oli kokemuksena erilainen.
Ensinnäkin, ravintola on auki vain lounas- ja illallisaikaan. Illallisen aikaan ravintola aukeaa taas klo 20. Saavuimme paikalle juuri ennen La Paradetan aukeamista ja ravintolan edessä oli tuolloin jo monen metrin jono. Ja voin kertoa, että se jono oli vielä silloinkin, kun ravintolasta lähdimme.
 |
| Pahoittelut kuvanaadusta, kännykkäkuva. |
La Paradetan idea on hauska: Ravintolassa ei ole pöytiin tarjoilua, vaan jokainen asiakas valitsee ruokansa paikalle saapuessaan suoraan kalatiskiltä. Voisi luulla, että keskiverto suomalaiselle kalatiski on tuttu juttu, mutta tällä tiskillä ei näkynyt lohta, ei siikaa, kuhaa, silakkaa tai haukea. Sen sijaan tiskillä oli erilaisia simpukoita, ostereita, merikrottia, tonnikalaa, rapuja ja paria muutamaa fisua, joiden nimiä en koskaan oppinut.
Saapuessasi ravintolaan ja tiskille valitset juuri niin paljon erilaista merenelävää syötäväksesi kuin haluat. Ensikertalaisen kannattaa varoa, sillä silmät syövät enemmän kuin vatsa vetää. Valitsimme kaikille yhteisesti tarjolle mustekalarenkaita. Minä, A ja H jaoimme keskenämme kaksi isoa tonnikalapihviä, lisäksi valitsin lautaselleni pari jättikatkarapua ja yhden osterin. En ollut tätä aiemmin maistanut ostereita, ja olinkin iloinen että kerrankin oli mahdollisuus valita edes se yksi.
Myös E otti ostereita, mutta valitsi yllätyksekseni merikrottia: iso kala näytti aivan uskomattoman kamalalta eikä tilannetta helpottanut se, että kalatiskin äijä suorastaan hakkasi sitä veitsellään saadakseen sitkeästä krotista sopivan kokoisen fileen irti. MUTTA! Maistettuani E:ltä hieman paistettua merikrottia, olin hämmästyä kalan uskomattoman hyvästä mausta. Kalahan itsessään on ruma kuin p*ska, mutta luoja miten hyvänmakuista!
Toinen mutta-elämys tuli koettua, kun sain maistaa A:n partaveitsisimpukkaa (eng. razor clam kuulostaa omasta mielestäni helpommalta). Kalatiskillä kyseiset simpukat näyttivät omaan silmääni kaikkea muuta kuin herkullisilta, mutta totuus oli jälleen kerran toinen. Näköjään se iänikuinen lausahdus "kaikkea kannattaa ja pitää maistaa" ei ikinä kuole.
Kaikki merenelävät ostereita lukuunotamatta paistettiin ja tarjoiltiin salaatin sekä yrttisen valkosipulikastikkeen kanssa. Merenelävien oma ominaismaku jäi hyvin esille, mikä oli erilaisia kala- ja äyriäslajeja maistellessa tärkeää tällaiselle keltanokalle.
 |
| "Give me five!" |
 |
| Siinä niitä on - ah, niin kauniita partaveitsisimpukoita! |
 |
| Keskellä näkyy iso harmaaselkäinen merikrotti, kalaruokien ruma ankanpoikanen :D |
 |
| Taskurapuja |
 |
| Sitruunaa ja pari tippaa tabascoa osterin kanssa - toimii! |
 |
| Vasemmalla partaveitsisimpukkaa, katkista ja merkrottia. Oikealla reilut tonnikalapihvit. |
 |
| Kypsennettyä partaveitsisimpukkaa yrttiöljyssä. |
Noin! En ihmettele, että tämän postauksen alulle saaminen vei pitkän aikaa, sillä olihan tässä varmaan koko blogihistoriani pisin postaus. Joitakin kuvia jäi vieläpä laittamatta, mutta halusin parhaani mukaan laittaa esille kaikki hyvät ruokakuvat. Tällä reissulla pitkästä aikaa sain paljon uusia makukokemuksia - toiset ilman ennekkoluuloja ja toiset ennakkoluulojen kanssa, mutta kaikista uusista kokemuksista selvisin ja yleisesti kaikista myös tykkäsin. En osaa espanjaa, ja arvelen tämän helpottaneen erilaisten ruokien syömisessä: jos et tiedä mitä syöt, et voi pelätä sitä. Esimerkiksi La Paradetassa "merikrotti" ei sanonut minulle mitään espanjaksi eikä kyllä englanniksikaan. Oli vain luotettava E:n sanoihin siitä, että kala on kypsennettynä todella maukasta ja maistaa.
Barcelona on mahtava kaupunki. Arkkitehtuuri, kulttuuri, ostoskohteet ja erityisesti ruoka olivat sellaisia, jotka tarjosivat minulle paljon uusia kokemuksia. Paljon jäi vielä varmasti seuraavallekin kerralle. Mikäli olet lähdössä Barcelonaan lomalle, toivon, että näistä ravintoloista oli sulle paljon hyötyä. Mainitsemieni ravintoloiden netti- tai facebooksivuille pääsee niiden nimiä klikkaamalla.
lilla kitchen kiittää ja kuittaa!
